Sitruunaista siikaa

Haksahdin pitkästä aikaa CityDealiin. (Eiku mitä GroupOneja ne nykyään on.) Eihän tätä nyt voinut ohittaa: 12.5 eurolla sai 25 euron lahjakortin Turun kauppahallin vanhimpaan liikkeeseen, S. Wallinin kalakauppaan. Kai minä nyt saatana kalakaupan lahjakortin puoleen hintaan ostan! Kysyttekin vielä!

Siika kainaloon (ja lisäksi reippahasti lohta) ja kotiin Saku Tuomisen Basta!a selailemaan — taas kerran. Hyvä resepti löytyi.

Kesäkurpitsaa ja perunaa ja luomusitruuna kuorineen pieniksi lohkoiksi ja kokonaisia valkosipulinkynsiä sekaan. Siian sisään vielä toinen viipaloitu luomusitruuna ja tuoretta oreganoa. Koko härdelli uunivuokaan ja ylle desi valkoviiniä. No, suolaa ja pippuria toki myös.

Ensin paahdetaan perunoita, kesäkurpitsaa, sitruunaa ja valkosipulia 250 asteessa 20 minsaa.

Sitten kala päälle ja vielä vartti. Käännä kala ja paahda vielä 5 minuuttia. Valmista tuli. Kunnon satsi sitruunaa tuo mielettömän säväyksen.

Ihana lapsi alkaa jakaa kiinnostuksen kokkailuun toden teolla. Hän vaatii keittiössä tarmokkaasti kokkituolin kokkituolin kokkituolin kokkituolin! eli työtason viereen asetetun tuolin, jolla seistä ja seurata ruoanlaiton vaiheita. Viihtyy mainiosti, kun antaa jonkun typerän mielekkään tehtävän kuten kesäkurpitsalohkojen siirtämisen leikkuulaudalta vuokaan. Ne pitää toki siirtää sinne yksitellen.

 

Ja herkullistahan tästä siis tuli — joskin Sulon kesken aterian saama moraalis-eettinen herätys hieman verotti ruokailunautintoa. Hän nautti siian mausta suuresti ja pyysi koko ajan lisää, mutta virkkoi silti suupalojen välillä tyynesti: ”Kala itkee, huutaa kaupassa. Kala huutaa verkossa.”

Mykistyimme Aleksin kanssa molemmat. Ja mitä siihen vastaamaan. Niinhän se kala varmasti tekee. Voi lapset, nuo luontaiset vegetaristit.