Poikatyttöpoika

Suloa luullaan yleensä vähintään kerran päivässä tytöksi — siis jossain julkisella paikalla tuntemattoman toimesta: puistossa, bussissa. Useimmiten en korjaa olettamusta, mutta joskus sanon, että hän on kyllä poika, mutta ei sillä väliä – jos aistin, että seuraavaksi kysytään nimeä, ja koitan välttää kysyjän joutumisen noloon tilanteeseen.

Ilmeisesti Sulosta tekee tyttömäisen tämän tukka, koska tyttöoletus lausutaan myös silloin, kun yllä on täysin neutraali (ehkä jopa poikamaiseksi koettu) tummanruskea talvihaalari ja vaikkapa violetti pipo. Syystakki on ompunvihreä, kumpparit kyllä punavalkoraitaiset. (Tämä on kirjoittamattoman säännön mukaan ilmeisen väärin. Lapsi kuuluu värikoodata kromosomien mukaan.) Sori, mutta minun lapseni puetaan kaikkiin sateenkaaren väreihin.

Kun hankin Sulpukalle nämä törkeän hienot legginsit, sain kuulla, että ovathan ne hienot — tai siis olisivat tytöllä. 

Nyt joku roti! Emme voi suostua elämään tällaisessa maailmassa. Järjetön raivo nousee. Siis anteeksi, miten tämä nyt meni: että housut ovat hienot, kunhan niissä on sisällä vagina eikä pippeli? Mitä vittua nyt oikeasti? Miten vaivihkaa ihmiset omaksuvatkaan nämä läpikotaisin pervot, mielivaltaiset käsitykset. Se nyt vaan on niin.

Kysymykseni kuuluu: olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki ihmiset saisivat pukeutua kaikenvärisiin vaatteisiin? Itse saan tietääkseni pukeutua niin pinkkiin kuin siniseen, niin mustaan kuin violettiin. Olisiko mitenkään mahdollista, että tämä sallittaisiin jopa eritoten lapsille?