Sallalandia

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, miten hyvä Sallan kodissa on olla. Uudenvuodenaattona se taas koettiin. Koko päivä oli minuuttiaikataulun kanssa juoksemista ja liukastelua pitkin jäistä Helsinkiä, mutta Sörnäisissä aika pysähtyi taas.

Salla on niitä emäntiä, joka häseltää kolmeatoista asiaa samaan aikaan ja vähättelee, ettei ole mitään tarjottavaa. Jotenkin pöytään kuitenkin ilmestyy baklavaa, pipareita, appelsiinituorejuustoa, ruisnappeja, salaperäistä herkkulevitettä (salaisuus on smetanan, Kallen mätitahnan ja Dijon-sinapin yhdistelmässä!) — ”ai niin, ja olihan meillä tämä rakentamamme piparimuumitalokin”.

Höpistiin, syötiin, keinuttiin (totta kai katossa on keinu!), ihasteltiin keittiönpöydän lasilevyn alle aseteltuja havuja ja muuta joulurekvisiittaa & kiidettiin seuraavaan paikkaan — Sallalandian somalla tunnelmalla tankattuina.

Ps. Sallalla on yhä The Ruokakaappi. Kun hänen 2-vuotiaansa pöydässä pyysi meetvurstia, perheen isä alkoi hypistellä erinäisiä voipaperikääröjä ja pohdiskella ääneen, tarkoittiko tenava kenties ”fenkolisalamia, pippurisalamia vai sitä lyypekkiläistä”. Tämä kertoo kaiken perheen myyttisen jääkaapin kaikkivoipaisuudesta. Aamen.