Nyy jiörs iiv
Mitä tapahtui sinä päivänä, kun vuosi vaihtui? No, matkustin elämäni ensimmäistä kertaa saman päivän aikana kuudesti taksilla. Olin erääseen uuteen pestiin liittyen ensin meikattavana (lopputulos muistutti vain hieman liettualaista katutyttöä) ja sitten kolumnikuvattavana. Sitten kiiruhdin takaisin imettämään ja väsäämään pastasalaattia illan juhliin (kyllä pastasalaatteja saa tehdä vielä vuonna 2012, jos minä sanon niin!). Käytiin kyläilemässä (taas taksilla — pääkallokeli, kiire, kaksi lasta, tee sinä matikka) ja vasta sitten rantauduttiin illan pääpirskeisiin.
Niissä juhlittiin hurmaavaa nelikymppistä herrasmiestä siinä missä vuoden viimeistä päivääkin. Lahjaksi annoimme soittolistan päivänsankarin syntymävuoden hittejä (olipa muuten hyvä pop-vuosi tuo 1973!). Sitten syötiin salaatteja, liha- ja kasvispullia, foccacciaa & naurettavan hyviä juustokakkuja. Aikuiset jutustelivat, lapset leikkivät kuin mielipuolet.
Minä olin harmillisesti päivän uuvuttama ja tuon imettäjän suurimman ilon, rintatulehduksen (miksi rintaruokinnasta rangaistaan? Nimim. Kysynpä vaan -80), runtelema. Jo ensimmäinen viinilasillinen laukaisi törkeän väsymyksen ja loppuillasta tunsin itseni jo lähes kuumeiseksi. Päivän kuudes taksi tilattiin kello 23 pintaan.
Majoituimme matkoilla olevan luottotätini luona, ergonomisesti kahdesta eri korkuisesta patjasta rakennetussa, kapoisessa siskonpedissä, jossa kellään ei ollut tilaa kääntyä. Kun kello tikitti tasan kahteentoista, minä makasin patjalla imettämässä Uljasta. Aleksi ja Sulo kuikuilivat makuuhuoneen ikkunasta hiljaiselle kadulle. Raketit paukkuivat ja kai niitä muutama näkyikin. Kumpikaan lapsistani ei koskaan ollut valvonut keskiyöhön.
Vaikka olin voimaton ja väsynyt, uumoilin, että muistaisin tuon soman hetken aina: pieni tuhiseva poika imemässä ruokaa minusta, toinen seisomassa rottinkiarkun päällä kuikuillen häkeltyneenä pakkasyöhön ja sisäistämässä selitystä siitä, mitä raketit ovat. Minuuttia yli kahdentoista perheen loputkin jäsenet sulloutuivat patjakompleksiin, samojen peittojen alle, ja kävimme nukkumaan. Suloisestihan se vuosi siis sittenkin alkoi.