Markkinahumu

Kun muuttaa kultturellin sofistikoituneesta Helsingistä motherfucking Turkuun, rimaa on laskettava rankalla kädellä. Tarjolla olevista riennoista on otettava kaikki irti. Niinpä olen Turussa asuessani alkanut fiilistellä kaikenlaista käsittämätöntä, kuten jokirannan puolivuosittaisia markkinoita. Saaristolaismarkkinoita. Silakkamarkkinoita. Fanitukselle ei ole järkiperusteita, koska koko markkinainstituutio vaikuttaa perin geneeriseltä touhulta: aina samat kojut, kohtuuttomat hinnat, pölypussitarjouksia ja huonoa festariruokaa. Kun joukossa on yksikin persoonallinen koju, käyn kynsin hampain sen antimiin kiinni.

Tällä kertaa tämä helmi oli ahvenpöhkönen. Vähän ahventa, paljon rasvaa. Mutta kyä maar hyvää oli. Sitä dipattiin majoneesiin. Ai että.

Jälkiruoaksi ranskalainen kreppi, jonka päälle valikoitiin höysteheksi tietysti sitruunaa ja sokeria.

Muhkea kimppu heliumpalloja kurkotteli kevättaivaalle. Johan nyt oli markkinat.