Seuraneiti & soma seurue

Kun Aleksi lähti ystäviensä kanssa viikonlopuksi siivoamaan mökkiämme kesäkuntoon (diili, jossa kaikki voittavat: Aleksi pääsee kaverilauman ja kaljakorin kanssa humputtelemaan kallioille viikonlopuksi, minä taas pääsen joka kevät putipuhtoiseen möksään – ”Ykä pesi lattiat ja se on siinä TOSI HYVÄ!”), minä kutsuin Kaisun koplan viikonlopuksi meille. Seuraneitien aatelia tuo nainen, jonka kanssa lökötetään eikä ressata. Aika kuluu leppoisasti soljuen, solj-solj-solj. Kylkiäisinä saa komeita, tuittupäisiä pikkupoikia. I-ha-naa!

Vaikea muistaa, mitä kaikkea tehtiin. Höpötettiin: supermarketissa, sohvalla, pihapenkillä ja linja-autossa. Juotiin teetä ja kahvia, syötiin lohta ja irtokarkkeja, yritettiin juoda skumppaa ja syödä sipsejä ja juustoja. Tämän pilasivat erinäiset huuteloivat vauvat ja taaperot — kaikki paitsi lähes kouluikäinen Leevi aistivat erikoisen tilanteen ja purkivat tuntojaan kitisemällä vuorotellen pedeistään äitiensä perään. Lopulta luovutin ja jäin Uljaksen viereen köllöttämään. Lähetin alakertaan viestin: Hyvää yötä, I hate kids.

 

Ps. Tuntuuko, että näit tästä viikonlopusta paremmat kuvat jo aikaa sitten? Joo, ne olivat Kaisun blogissa ja kyllä, tämä tapahtui joskus ennen vappua. Sanoinhan jo taannoin, että tässä on nyt vähän kirittävää postausten kanssa..