Kesäkliseekausi

Ei näissä lämpötiloissa voi muotoilla mitään järkevää. Eikä kesästä voi sanoa mitään omaperäistä. Kesä. Kesä! Ellen tietäisi uskovaisten sukulaiseni lukevan blogiani, sanoisin jopa riemusta puhkuen, että vittu kesä!!!

Kesä tekee hulluksi. Ja hikiseksi. Ja vähän paremmaksi äidiksi, kun ei tarvitse raivostua toppavaatteiden pukemisesta vaan kaappailee rennosti kakaroita kainaloon ja istuttaa ne paljain varpain hiekkaan.

Nytpä toinen olkkarimme onkin meidän superkiva piha. Ei se täydellinen ole: olisin vielä astetta onnellisempi, jos se olisi hiekan sijasta nurmipäällysteinen. Onneksi on hohtavanvalkoiseksi maalattu penkki, jolla istua päivät pääksytysten ja huikata välillä liukumäen kupeeseen, että älä syö etanaa tai anna Uljakselle lapio. Illalla olemme yltä päältä hiekkaisia ja uupuneita. Ja niin itkettävän onnellisia.

Kyl te tiätte. Kesä. Enää kolme kuukautta näitä postauksia tiedossa. Kesä.