Frendaillaan

Olen toitottanut omaa blogimanifestiäni vuositolkulla kovaan ääneen. Ei mainospostauksia. Ei arvontoja, hyvä jumala, ei arvontoja. Ne eivät kiinnosta ketään. Korkeintaan arvonnan voittajaa. Mutta ne loput kuolevat tylsyyteen. Ei Facebook-sivua blogille. Mitä järkeä? Mitä siellä kuuluu sanoa, ja miksi? En todellakaan tee.

Mutta tuota. Ei muuta kuin tykkäilemään Laura Lovesin Facebook-sivusta, mikäli sinäkin pidät takinkääntäjistä.

Ps. Ja ai niin, vannoin aikanaan myös, että kuvaton postaus on minulle täysin fine. En ole mikään kuvaaja, olen kirjoittaja. Mutta kas, niin vain pelkkää tekstiä sisältävä merkintä on nykyään ihan nou-nou, jopa minulle. Siksi kuva kauniisti asetelluista katukivistä, kengistä ja roikkuvasta huivista, joilla millään ei ole mitään tekemistä blogin Facebook-edustuksen kanssa. Antakaa armoa.