Jumalainen Junibacken

Kysymys: Onko Tukholman Junibacken ihanin paikka maailmassa?

Vastaus: Yksiselitteinen on.

Kävimme Junibackenissa tänä vuonna kahdesti. Ensin toukokuussa Bruce Springsteen -/yllätyskihlajaisreissulla, sitten taas kesäkuussa Gotlannista palatessa. Lasken jo päiviä ja rahoja, että koska päästään taas. Jos Suomesta löytyy vielä lapsiperhe, joka ei ole käynyt Junibackenilla, menkää jo! Tiettävästi täällä on seikkaillut myös aikuisia ystävysryhmiä, ja varmasti viihtyvät hekin. Kuka nyt ei satumaailmassa viihtyisi.

Kokemusta varmaan jeesaa, jos on timantinkova Astrid Lindgren -fani, kuten minä. Minähän jouduin pidättelemään vollotusta koko käyntien ajan, koska ah. Astrid. Lindgrenin. Maailmassa. On. Hyvä. Olla.

Mutta ei se välttämätöntä ole. Junibackenilla tapaa myös Mikko Mallikkaan, Muumit, Manu Mainion, Mimmi Lehmän — kappas, olipas tuossa paljon M-kirjaimia letkassa.

Leikkipaikkoja ja -maisemia on noin miljoona. Kahvila on iso sirkus. Lelu- ja kirjakauppa on paratiisi maan päällä. Ylistyslaulu on niin yllätyksetön, etten kehtaa edes jatkaa sitä.

Paitsi että vielä pari lausetta: kaikki on toteutettu maanläheisesti, kaikkea muuta kuin muovisesti. Tyylikkäästi, tunteella, inspiroivasti. Jos vertaa vaikkapa kömpelösti toteutettuun Muumimaailmaan (joka toki on myös ilahduttavan ei-vilkkuva), niin ooämgee. Ne ruotsalaiset.

 

Junibacken, Djurgården. Liput jotain ihan sama, joka kruunun arvoiset silti!