Ai laav Lanvin

En ole minkään sortin muotiguru (olen kotoisin Hämeenlinnasta – I rest my case), mutta sen verran tiedän, että Lanvin on minulle muotitalojen ykkönen.

Ehkä tämä juontuu edellisessä merkinnässäkin mainitusta häähulluudestani – Lanvinilla taidetaan erityisesti modernit, mutta tyttömäiset, ihanan hempsunhömpsyt hääpuvut. Kuolaan kolttuja Net-A-Porterissa vähintään kuukausittain. Ne ovat niin prinsessaisia, mutta aina pienellä jujulla (pienet jujut – muotijournalismin hirvittävin klisee ja ärsyttävin termi). Leningeissä on siissärmää: kermakakuimmassakin asussa on jotakin eläväistä, kapinallista, vähintään vaikka tällainen vetskari!

Tylliä, silkkiä, rusetteja, kukkia, uu. Tämä kaikki vetoaa ristiriitaiseen romantikkoon, joka arjessa käyttää ainoastaan tennareita ja useimmiten farkkuja.

Ja sitten on vielä elämäni hajuvesi, Lanvinin Jeanne.

Siitä ajatus koko merkinnästä lähtikin liikkeelle. Jeanne on saanut rinnalleen jo ruusuisen sisartuoksun, Jeanne LaRosen, sekä vasta lanseeratun Jeanne LaPlumen. Sen luvataan olevan romanttinen hedelmäkori pullossa: aprikoosia, persikkaa, appelsiinia, vadelmaa. Pitäisin varmasti. (Minusta parfyymien pitää olla syötävän tuoksuisia – mutta ei sillä J’Lo/Christina Aguilera -markettituoksutavalla tokkiinsa.) Vaan Turun Stockalta ei Lanvinia löydy. Soo soo. Pakko mennä Wiklundille nuuhkimaan heti huomenna.

Tätä Lanvin-putelia ei ole vielä ollut pokkaa ostaa. Vielä jonain päivänä…

Kun H&M julkisti yhteistyömalliston Lanvinin kera, sydän toki huuteloi hiukan. Harkitsin jopa 30-vuotismekkoni hakemista Helsingistä, mutta homma kaatui vauvakuvioihin. Tämä kolttu se olisi ollut.

Mutta sou not. Satsataan sitten siihen hääpukuun.