Aa niinku ahajustjoo, bee niinku borrelioosi, aabee niinku antibioottikuuri

Olen siirtynyt virallisesti saaristolaisten aatelistoon. Omituinen, reittäni pitkin vuoden verran matkustanut ihottuma (joka ei ollut klassinen rinkula, kas siksi vuoden ihmettely ja paniikittomuus) olikin borrelioosi. Siis se punkkien levittämä salaperäinen tauti. Ei siis puutiaisaivokuume, joka on vähän pahempi juttu.

Mökillä revitään rinnuksistamme punkkeja irti harva se päivä, joten todennäköisyys tähän ei ollut pienimmästä päästä. Jos lähtee googlailemaan ja etsimään pahimpia kauhustooreja elämästä kroonisen borrelioosin kanssa, alkaa kammottaa. Valtakunnan virallisena hypokondrikkonakin aion kuitenkin hengittää rauhassa ja järkeillä, että kun vuosi vierähti oireettomana ja nyt kiskon 3 viikkoa antibiootteja, homma on sillä selvä. Ja että 30 prosentilla ahvenanmaalaisista on borrelioosi ja he ovat täysin oireettomia. (Ja vähän freesimmän ja onnellisemman oloisia kuin mannersuomalaiset muutenkin.Ehkä se on punkkien ansiota.)

(Lähipiirini on muuten viimeisen viikon aikana oppinut tuon Ahvenanmaa-fakta ulkoa. Oikeastaan voisin silti vielä teettää vaikka t-paidan vielä: 30 prosentilla ahvenanmaal–.)

Toki lääkkeidenvihaajana en haluaisi napsia koko Toscanan-lomaa kolmesti päivässä kamalan piparminttuisen makuisia ab-tabuja, mutta onneksi niitä saa sentään miksailla laadukkaiden Chiantin alueen viinien kanssa. Muuten olisin kyllä repinyt pelihousuni.

Ps. Hain kuvahaulla viehättäviä kuvia punkeista värittämään tätä uutista, mutta päätin olla liittämättä tähän, ettei kenenkään perjantai menisi pilalle. Moni ei pidä pienistä vipeltäjistä. Itse en edes tämän vitsauksen napattuani osaa mitenkään vihata punkkeja. Siis nehän toimivat vain lajityypillisellä tavalla, tottahan minäkin punkkina vaanisin ihania, lihaisia ihmisiä ja imeskelisin niitä.