Aaaah-vo-ka-do

Ruokabloggarit ovat viime aikoina luetelleet muonavarastojensa kulmakiviä. Koska minua odotellaan olohuoneen puolelle nauttimaan jokailtaista The Wire -annosta (oo, kunhan pääsen kirjoittamaan Wirestä!), huudan vain ensimmäisenä mieleen tulevat: Vilmusen ruisleipä (oo, kunhan pääsen kirjoittamaan Vilmusen ruisleivästä!), Oivariini, rasvaton luomumaito, avokado. (En sukella tässä merkinnässä kuivakaappiin ollenkaan.)

Muljauttelin silmäni kipeiksi, kun kauppoihin ilmestyi ready-to-eat -avokadoja. (Aikanaan meinasin kuolla nauruun hollantilaisessa supermarketissa, jossa näin pieniä, valmiiksi kuorittuja porkkanoita napostelutötteröpaketissa. ”Suomessa ei koskaan myytäis tällaista!”)  Tässäkin asiassa olen osoittaunut mitä taitavimmaksi takinkääntäjäksi: nykyään ostan vain kyseisiä syöntivalmiita avokadoja. Onhan se luksusta, että tietää saavansa kypsän kaverin! (Männäpäivien ”venäläinen” avokadoruletti, en kaipaa sinua. Raaka, raaka, raaka, raaka, raaka, oho kypsä, vau!)

Avokado on sellaisenaan paras aamiainen, välipala, iltapala. Leivän päällä se on parasta – niin tumman kuin vaaleankin. Salaatissa. Missä vaan. Elämä ilman avokadoa on teeskentelyä.