Anti-sisustusblogista päivää

Maailma tarvitsee realistisia kotikuvia! Tältä meillä näyttää tänään, eikä ole edes erityisen sotkuista.

Luen kyllä innolla sisutusblogeja ja -lehtiä. Jes, teillä on mustaa ja valkoista ja pari mausteväriä. Pintoja näkyvillä. Ei kusisia kestovaippoja, ei revittyjä aikakauslehtiä. Hienoa, hyvä te.

Eikä meidän kotimme kaaos siis johdu vauvasta, vaikka toki hänkin osaa hämmentää sotkusoppaa ihan lahjakkaasti. Kotini ovat aina näyttäneet tältä. Jatketaan siis listaa asioista, joissa en ole hyvä (viimeksi muistaminen): siivoaminen. En koskaan unohda äitini spontaania huoahdusta kesken erään iltateehetken: ”Toivottavasti sä et koskaan saa sellasta aivovammaa, että luulet osaavasi siivota.” (Huom! Toivottavasti anekdootti ei saa äitiäni kuulostamaan julmalta. Hänen mielestään olen suunnilleen kaikessa muussa paitsi siivoamisessa maailman paras.)

Siksi meillä onkin käynyt jo miltei vuoden ajan siivooja. Tai oikeastaan niitä leidejä on yleensä kaksi. Joskus kolmekin. Käyvät kahden viikon välein. Maksaa 138 euroa kuussa, eli ei mitään. Varsinkin, kun summasta saa 60 prosentin kotitalousvähennyksen. Jäljelle jää siis jotain öööö 60 euroa? (Asioita, joissa en ole kovin hyvä: laskeminen.) Voin ihan suositellakin siivouslafkaamme: Helmi-palvelut. Muistaakseni tuli valittua siksi, että logo oli ihan semi-tyylikäs, käyttävät vain joutsenmerkittyjä kotimaisia siivousaineita ja vastasivat meilillä, koska vihaan puhelimessa puhumista. Heh – erityisesti kolmas kohta on siis tärkeä.

Moni tuttu ei silti tunnu tajuavan, että siivooja siis imuroi, pyyhkii pölyjä, kuuraa ja puunaa, mutta ei se järjestä. Tämän tilpehöörivuoren koordinointi on siis yhä meidän kontollamme. Eikä selkeästi hallussa.

Silti – roinavuori on paljon kivamman tuntuinen ja näköinen puhtaalla lattialla, pöydällä, matolla.