Sinä kesäyönä yksi asia johti toiseen. Olin juuri kirjoittanut Lilyyn paheksuvaan sävyyn neuvolalääkäristä, joka toitotti vauvan yösyömisen rajoittamisen puolesta. Ja sitten. Tulimme yöksi äitini luo Hämeenlinnaan, jossa sänkyjen leveydet eivät ole perhepetimatskua. Jakaudumme nukkumaan pariin, kolmeenkin huoneeseen. Häkellyttävä ehdotus kumpusi syvältä epäkiintymysvanhemmuuden pikimustasta kaivosta (missä se sisälläni sitten lieneekään): Mitä jos sä, Aleksi, nukkuisit Uljaksen kanssa, […]

Ehkä se oli tavallinen päivä ja merkintä muiden joukossa Coco Sweet Dreams -blogissa. Mutta se muutti koko kesäni. Tämä resepti. Ei se oikeastaan ole edes resepti. Digestive-keksin päälle lähmitään Philadelphiaa ja keko kruunataan mansikalla tai parilla. Prosessi vie viisi sekuntia. Minijuustokakku! En ymmärrä, miten näin nerokasta oivallusta ei olla tehty aiemmin. (Jos te muka olette keksineet, miksette […]

Mun vauva on kolme. Kolme vuotta vanha! En aio sanoa, että aika kuluu niin nopeasti, liirum-laarum, koska se ei todellakaan pidä paikkaansa: aika kuluu aivan helvetin hitaasti. Tuntuu, kuin Sulo olisi ollut perheenjäsenemme aina. (Okei, eka klisee tuli siis vältettyä hienosti, mutta tokan kohdalla kompuroin välittömästi.) On erittäin hankalaa muistaa, millaista elämä oli ennen tätä pellavapäätä, […]

Pionisesonki! Jo ehtoopuolella (tuli nyt sitten käytettyä tuotakin sanaa) oleva pionisesonki, mutta pionisesonki kuitenkin! P.I.O.N.I. Pionisessss– okei, te tajusitte jo. Olen tohkeillut pionien ylivertaisuudesta ja merkityksestä ihmislapsen hyvinvoinnille tälläkin foorumilla jo vuositolkulla, joten karsitaan tänä kesänä runoilut. Pionit ovat parasta. Se siitä. No, pakko ylistää vielä yhdellä rimpsulla: pionit, oi pionit, nuo rehevät, holtittoman kauniit kukkapenkin […]

Tämä outolintu on vilahtanut blogissa kyllä aiemminkin, mutta se ansaitsee oman oodinsa: Meidän. Olkkarin. Seinä. On. Niin. Kreisi. Puolet hirttä, puolet tiiltä. Puolet tiilistä maalattu valkeiksi, puolet jätetty punaisiksi. Wee tee äf. Ei tuohon tule silmä koskaan tottumaan. Loppujenkin tiilten maalaaminen valkoiseksi on ollut agendalla aina, mutta emmehän me saa mitään aikaiseksi. Eikä sekään tuota sekavaa […]

Elämäni muuttui astetta paremmaksi, kun tätini tilasi minulle synttärilahjaksi Glorian Ruoka & Viini -lehden. Siinä missä emo-Gloria tuntuu olevan suunnattu golffaaville kokoomusrouville, jotka lukevat mieliaviisiaan inkoolaisen huvilan valkoisella sohvalla tähtikuvioiseen Lexington-tyynyyn nojaten (turkki päällä helteelläkin, tietysti!), Ruoka & Viini on huomattavasti freesimpi ja nuorekkaampi. Tämä kasvojenkohotus (tähän toimenpiteeseen viittaaminen tuntuu erityisen osuvalta tässä kokoomusrouva-kontekstissa) on suhteellisen […]

Olipa kerran minä ja Lily. Ja sitten hassu maailmankaikkeus, joka toi syliin mahdollisuuden syrjähyppyyn, eli blogata vähän spesifimmin aiheesta nimeltä perhepyöräily. Minä lähdin mukaan ja laitan pesueeni pian laatikkoon. Arkiseikkailua voi seurata mainion Tavarafillarin sivuilla, uudessa Kolmas pyörä -blogissani. Se palvelee eritoten niitä, jotka ovat miettineet laatikkopyörän hankkimista, mutta luvassa on paljon muutakin kuin fillarinörtteilyä: ainakin söpöjä kuvia söpöistä […]

Vietimme juhannuksen Gotlannissa rehevien salkojen ja trendikkäiden ruattalaisten keskellä. Siitä lisää tuonnempana. Vaikka keskikesän juhlamme ei olisi voinut sijoittua idyllisempiin maisemiin, oli vähän sääli, että viime vuonna muodostunut juhannusporukkamme ei päässyt rakentamaan vuosittaista perinnettä pidemmälle. Oli välttämätöntä järjestää viikonloppua aiemmin varjojuhannus. Omituista kyllä, kaikki pääsivät paikalle. Ei-niin-omituista kyllä, kaikki söivät tolkuttoman määrän grilliherkkuja, parkkeerasivat kalliolle ja […]

Tää nu rave -juttu ja atsteekkivillitys (saatika sitten leggaritrendi) niin menivät jo. Perävalot vaan näkyvät horisontissa. Joten tapojeni mukaisesti hyppään kärryille nyt. American Apparelin mustavalkoiset trikoot (kuten äitini sanoisi) ovat lomasesonkini ykköspökät. Hieman tuotekehittelyä toivoisin Los Angelesin suuntaan: ihan empiirisesti on nyt todettava, että nokkoset polttavat puuvillan läpi! Tiheempää neulosta perkele, sano suamalainen, kun kesäheinikossa tarpoi. Kehnoa nokkoskestävyyttä kompensoi korkea […]

Vihaan kliseitä ja kuluneita fraaseja, koska sen lisäksi, että ne ovat tylsiä ja mielikuvituksettomia, ne eivät useinkaan edes pidä paikkansa. Tiedättehän vaikka sen jutun, että jos lapsiperheen kodissa on liian hiljaista, lapset ovat pahanteossa. Jos meillä on ”liian” hiljaista (jos sellaista tilaa nyt voi ollakaan), Sulo istuu useimmiten potalla haaveilemassa, lukee kirjaa tai katselee telkkarihuoneen ikkunalaudalla, miten […]