Neuvola. Tuo hyvinvointivaltion klassinen lapsiperhepalikka. Mitä siitä pitäisi olla mieltä?   Olen käynyt neuvolassa kiinnostavan keskustelun tasan kerran. Silloin neuvolan täti (he ovat aina tätejä, 25-vuotiaat vasta valmistuneetkin) avautui omasta paniikkihäiriöstään ja sain aidosti tarpeellista vertaistukea. Tuon kohtaamisen johdosta olisin miltei valmis sanomaan, että instituutiolle on sijansa. Mutta vastaavasti olen käynyt neuvolassa epäkiinnostavan keskustelun useamman tusinan kertaa. Useimmiten […]

Pikkuveli ehti ennen minua. Hääkutsu liihotti perhosen siivin postilaatikkoomme. Elokuun viimeisenä päivänä luovutan armollisesti veljen armastettunsa huomaan (luulitteko, että vain nainen on omaisuutta avioliittokysymyksissä?) ja juon toivottavasti Virosta roudattua viintä davidbeckhamtukkaisten, kantahämäläisten lätkän- ja sählynpelaajien keskellä. Mahtava larppi ja aidosti liikuttava ilta tiedossa. Tähän eventtiin liittyen kyselen, josko kellään on kampaaja- tai meikkaajasuosituksia Hämeenlinnasta. Onko? Parasta oisi paikka, josta […]

Olen toitottanut omaa blogimanifestiäni vuositolkulla kovaan ääneen. Ei mainospostauksia. Ei arvontoja, hyvä jumala, ei arvontoja. Ne eivät kiinnosta ketään. Korkeintaan arvonnan voittajaa. Mutta ne loput kuolevat tylsyyteen. Ei Facebook-sivua blogille. Mitä järkeä? Mitä siellä kuuluu sanoa, ja miksi? En todellakaan tee. Mutta tuota. Ei muuta kuin tykkäilemään Laura Lovesin Facebook-sivusta, mikäli sinäkin pidät takinkääntäjistä.   Ps. Ja ai niin, vannoin aikanaan myös, että kuvaton […]

Kovasti yrittää muija näyttää muikealta, kun todellisuudessa tahtoisin vain kirkua, että kuka helvetti tämän ”oma väri” -hiustrendin keksi ja koska saa luovuttaa?! Nyt te ootte silleen, että eihän toi nyt niin paha oo. Ei oo ei, koska jäljellä on vielä muutama muisto blondeista kesäraidoista ööö kahden kesän takaa. Piilotan sen ankeimman maantieosuuden tätä nykyä lätsän alle, jotten […]

Voi hyvät hyttyset, mikä postaustauko! Syvimmät pahoitteluni, vaikka varmaan teillä pyyhki ihan hyvin ilman kuulumisianikin. Nyt vain on niin, että on kesä, ja veri vetää kirmaamaan pitkin kaupunkia sisäreidet toisiaan vasten läiskyen. En suinkaan esitä, että olisin joku kesätuulentuoksuinen hippiruhtinatar, joka ei suvisesongin aikana kuhertele ollenkaan läppärinsä kanssa. Tässähän minä nökötän joka ilta, mutta viime […]

Heräsin vasta siihen, että äitienpäivä meni kuukausi sitten. Kun Tukholman-reissusta kehkeytyikin kosioreissu, samaan viikonloppuun osunut äitienpäivä jäi lemmenhurmoksen varjoon. Sitten olikin jo maanantai, ja arki, ja hoppu, ja iltatyöt, ja mitä me syödään tänään ja kuka korjaa pyöränkumin ja niin. Tänä vuonna en ehdi analysoida äitiyttäni. Tänä vuonna ehdin ainoastaan olla äiti. Toivottavasti edes ihan ookoo siinä […]

”Tuu leipoon pipareita!”  Jos ystävä lähettää seuraavanlaisen tekstiviestin kauniina kevätpäivänä, hän on joko a) seonnut tai b) ihanan pimee. Niin tai näin, pakkohan sitä on mennä. Päädyin siis leipomaan keksejä (en voinut tietää, että Riikka kutsuu amerikkalaistyyppisiä cookieita pipareiksi, eli kyseessä oli vaihtoehto b) ja katsomaan Martin kanssa Transformers-jaksoja läppäriltä. Lepuuttamaan kinttujani sohvapöydällä ja pulisemaan lämpimikseni. Kaukana […]

Juuri kun luulit olevasi tiedostava hipsterivanhempi, jonka lapset vain kulkevat siinä sivussa mukana aikuisten menoissa, huomaat seuraavasi hymy huulilla, kuinka taaperosi kiertää köytettynä rinkiä leikkiautoletkassa. Apokalyptisen näkymän kruunaavat myrskytuulessa väpättävät Suomen liput. Täällä Tivoli Sariola, Suomi Finland. Just shoot me.  

Kyllä, olen kihloissa, eikä yksikään tämän blogin lukija tule unohtamaan tätä faktaa, vaikka niin toivoisikin. Elämänasenteeni on se, että jos arkeen saa säihkettä jostakin, tilaisuus tulee hyödyntää. Varsinkin, jos kyse on lemmensäihkeestä. (Työ- ja harrastesäihkeet ovat myös tosi jees.) Niinpä olen viimeisen kuukauden juonut lukuisia kihlajaiskahveja, syönyt kihlajaisbrunsseja ja skoolannut kihlajaisskumppia (parit ihka oikeat -samppanjatkin). Minusta […]

Ei näissä lämpötiloissa voi muotoilla mitään järkevää. Eikä kesästä voi sanoa mitään omaperäistä. Kesä. Kesä! Ellen tietäisi uskovaisten sukulaiseni lukevan blogiani, sanoisin jopa riemusta puhkuen, että vittu kesä!!! Kesä tekee hulluksi. Ja hikiseksi. Ja vähän paremmaksi äidiksi, kun ei tarvitse raivostua toppavaatteiden pukemisesta vaan kaappailee rennosti kakaroita kainaloon ja istuttaa ne paljain varpain hiekkaan. Nytpä toinen […]