Sulo & Silvi

Sulo & Silvi

Lapseni seksuaalinen orientaatio ja puolison valinta ovat hänen omia asioitaan sitten aikanaan, mutta Sulo & Silvi näyttäisi kyllä niin kivalta hääkutsussa… Tänään kaksikko kohtasi vappubrunssilla Aulassa. Viipotettiin pitkin poikin ja välissä haukattiin nakkia ja munkkia. Aikuiset keskittyivät tankkaamaan herkkuja. Onneksi jälkkärille on aina oma onkalonsa vatsassa. Valkosuklaa-mansikkamoussea, giganttinen tippaleipä, munkkirinkilää, munkkiboltsia vai minimunkkia? No, ottaisin […]

Laura loves

Tiikerin vaimon selätys

Téa Obrehtin Tiikerin vaimosta on pulistu paljon. Olisin luultavasti saanut aikaiseksi hankkia sen viiden vuoden päästä halpana pokkarina, mutta onneksi kulttuurihaukkaäitini on ajan hermolla ja roudasi sen minulle taannoin tuliaiseksi New Yorkista. Emma ehdotti teosta lukupiiriimme ja minä komppasin. Lukupiirin mielipiteet Tiikerin vaimosta jakautuivat melko radikaalisti kahtia. Karkeasti jaoteltuna ihmiset, joiden nimi alkaa E-kirjaimella, eivät […]

Laura loves

Parsan uusi pari

En voi aloittaa lauseella ”Parsasesonki on taas alkamassa!” Se on vähän kuin aloittaisi fraasilla ”Jo muinaiset roomalaiset…” Aloitetaan siis pirtsakasti lukijaa aktivoivalla kysymyksellä, tv-shoppimaisesti! (Oletko sinäkin kyllästynyt hyllyvään keskivartaloosi? Tilaa tärinävyö niinku olis jo!) Nyt lähtee: Oletko sinäkin varma siitä, että olet kokeillut kaikki maapallon variaatiot parsaruoista? Kaipaatko parsakeittiöösi uusia tuulia? Kas, samoin. Yksi sana, […]

Laura loves

Vaarallinen metodi

Eikun anteeksi: A Dangerous Method. Olisipa ollut hankalaa suomentaa David Cronenbergin tuoreen leffan nimi. Eikä risominen jää tuohon. Valittaisinko ensin Keira Knightleyn hetkittäin myötähävettävästä ylinäyttelemisestä vai siitä, että roolihahmot kirjoittavat saksaksi ja puhuvat kuitenkin englantia – järkyttävällä saksa-aksentilla toki? Tarina pomppii ja liian moni olennainen kysymys jää täysin vastaamatta, pohjustamatta, perustelematta. Vai odotinko vain liikoja? […]

Hautomo

Hautomo

Uutispommi. Kai se on vähitellen uskottava. Pikakelaus ystävänpäivään: olen lähdössä Lilyn 1-vuotissynttäreille ja Helsingin-junaan, kun päätän tehdä työhuoneen vessassa äkkiä raskaustestin. Kaksi viivaa, oi kyllä. Parahdan ääneen tyypilliseen ladylike-tapaani: ”ei saatanan vittu ei voi olla”. Lähdin kyllä Lilya juhlimaan, mutta mielihalujeni vastaisesti en kiskonut kemuissa lasikaupalla skumppaa, vaan lahjoitin sen nimellisen tervetuliaismaljankin Terhille (jolle oli […]