Kultakutrin kesätukka

Kultakutrin kesätukka

Ei, en puhu omasta kuontalostani. Ei ole uutta, hienoa stailia, jota esitellä. Oma kesätukkafilosofiani kuuluu yksinkertaisuudessaan seuraavasti: sido sivuponnarille tai letitä heti herättyäsi ja toivo näyttäväsi Pocahontasilta/muuten vaan reteältä luonnonlapselta. Katsellaan sitä kampaajalla käyntiä sitten syksymmällä. Vastahan edellisestä kerrasta on kohta vuosi.   Mutta Sulon tukka! Pian neljä vuotta täyttävän esikoiseni kutreja on tähän saakka […]

Pääsiäisen välitilinpäätös

Pääsiäisen välitilinpäätös

Vuoden ensimmäinen kvartaali oli ja meni. Otetaans tähän väliin pieni tuloskatsaus: joo, pikkasen kreisit kolme kuukautta oli. Heti vuoden ekana työpäivänä mieheni sai potkut. Toisin sanoen hänelle ilmoitettiin työpaikallaan, että koko toimipiste lopetetaan YT-neuvotteluiden tuloksena. YT-sirkus on ainakin omassa korvissani vähän sanahelinää, ennen kuin osuu omalle kohdalle. Nyt vasta tajusi, miten omituista on, kun saa sekunnissa […]

Hotelli kuin karamelli

Hotelli kuin karamelli

Onko maailmassa mitään niin ihanaa kuin Wes Andersonin elokuvat? (No, Woody Allenin leffat, mutta ei nyt juututa siihen.) Kun on surullinen, ne lohduttavat ja muistuttavat maailman satumaisuudesta ja lapsenomaisuudesta. Kun on iloinen, ne kohottavat vielä pari senttiä ylemmäs maasta ja julistavat: niin just, elämä on silkkaa taikaa! The Grand Budapest Hotel on niin wesandersiaaninen, että hihityttää. Ja pillityttää. Ja hengästyttää. Soma […]

Parasta matkassa

Parasta matkassa

Höpsö minä. Unohdin kertoa, mikä viime viikon Amsterdamin matkassa oli sittenkin kaikista parasta. Ne sitruunaviipaleilla ryyditetyt Hoegaarden-tuopposet?* Luomumarketin juustovalikoima? Laivamuseon suloisella tyylitilpehöörillä lastattu museokauppa?   Ei, vaan tämä nainen (jonka lautaselta sorkin lounasmaistiaisia, koska äidit nyt vaan antaa sun syödä puolet annoksestaan mukisematta.) Mun äiti. Joka pakattiin siis mukaan lapsenvahdiksi majoitusta ja satunnaisia kakkupaloja vastaan. (Tarkoitus […]

Lapsi, jolla oli temperamentti

Lapsi, jolla oli temperamentti

Pakko puhua siitä yhdestä jätkästä. Taas. Uljas Aarre Alaska. Uljas Aarre fucking Alaska. Poika, joka pisti käsitykseni niin lapsista kuin vanhemmuudestakin uusiksi. Tämä on vähän niinku välitilinpäätös. Tai tällainen puolitien raportti. Ensimmäisenä syntymäpäivänään kerroin täällä, miten vaikea minun on usein ymmärtää tämän tyypin mielenliikkeitä. Ajattelin toiveikkaana, että ehkä kohta helpottaa. Sillä kyllähän koliikkirääpäleenkin kanssa helpottaa, […]