Turkulaisen parturi-kampaajan, Elisan, höpinöitä hiuksista ja töistään.

Aikoja voit varata 24/7 kätevästi osoitteesta www.elycia.fi 🙂

Hiuksiin liittyviä kysymyksiä voi laittaa sähköpostilla el************@***il.com tai kyselemällä täällä blogin kommenttiboxissa! 🙂

Tervetuloa!

Olen siirtynyt virallisesti saaristolaisten aatelistoon. Omituinen, reittäni pitkin vuoden verran matkustanut ihottuma (joka ei ollut klassinen rinkula, kas siksi vuoden ihmettely ja paniikittomuus) olikin borrelioosi. Siis se punkkien levittämä salaperäinen tauti. Ei siis puutiaisaivokuume, joka on vähän pahempi juttu. Mökillä revitään rinnuksistamme punkkeja irti harva se päivä, joten todennäköisyys tähän ei ollut pienimmästä päästä. Jos […]

Helou, kuvahaaste. Laiminlyövä, mutta lannistumaton tyttöystäväsi tässä. Tunteet. Tjaa! Asun henkilön kanssa, joka ei juurikaan harrasta tunteidensa säätelyä – tai oikeastaan tunne koko konseptia. Minun kuuluisi se hänelle opettaa. Inneksi vastuu jakautuu muillekin. Pelkästään minun opissani pienestä ihmisestä saattaisi muovaantua liian tuittupäinen, holtiton ja kuohuva tapaus. Isän puolelta imeköön zeniläisyyttä. Toistaiseksi jokainen tunne näytetään, ja […]

Kesällä syödään kevyesti salaatteja ja lässynlää, mutta minun kesälläni syödään myös aika paljon hampurilaisia! Kesän komein hampparibuffet oli ilmiömäisesti kokkaavan Tabi-ystävämme loihtima setti Paraisten kesämökkiparatiisissa. Se sisälsi kaikkea itse tehdystä chilimajoneesista (melko tujua) paksuun kantarellisoosiin. Eilen vedettiin Vekkulan pihalla Kaisun pesueen kanssa hieman mutkia suoriksi, eli tuunattiin valmismajoneesi piparjuuritahnalla ja Dijon-sinapilla. Muy bien. Pihvitkin noukittiin […]

Marimekolta soitettiin. ”Pieni päiväpeitto on valmis.” Sulon sänky saa tästä eteenpäin peittyä päivän ajaksi herkullisen Pikku Jätskin alle. On se nätti, on se. Olen koukussa päiväpeittojen teettämiseen Marimekolla. (Ok, ja verhojen.) Se onnistuisi varmaan paljon halvemmalla muualla (eikä verhojen päärmäys varmaan maailman vaikeinta ole omalla ompselukoneellakaan), mutta se on vaan liian helppoa valita kangas ja […]

Imetys on loppu. Oikeastaan se loppui jo alkukesästä. Totuttelen omituiseen asiaintilaan: daisarini ovat taas omaa omaisuuttani, eivätkä ne pakkaudu täyteen maitoa, vaikka millaiselle retkelle karkaisin. Tosi haikeaa, tosi vapauttavaa. Väitetään, että raskauden ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen suhde omaan kroppaan on jotenkin sata kertaa luontevampi ja diibadaaba. Minä ainakaan en mitenkään löydä nyt mutkatonta suhdetta […]

Joka suvulla on klassikkoleivonnainen, joka ilmaantuu jokaisiin juhliin ja kissanristiäisiin – oli sitä kutsuttu tai ei. Se vain ilmestyy. Aina sen joku tuo tai tekee. Kuulemma usein tämä yksilö on voileipäkakku. Kiitän onnentähtiäin, että näin ei ole meillä. Meidän suvun vakkari on nimittäin Ellen Svinhufvudin kakku. Kyseessähän on kohukakku, jonka tulevaisuus oli taannoin vaakalaudalla, kun […]

Uhkailin taannoin ruokarempalla, kun kiloja on nyt niin paljon, että joudun vieläkin käyttämään äitiysfarkkuja. Eräs fiksuksi tietämäni ihminen suositteli postauksen kommenteissa Kiloklubia. Suhtauduin hyvin skeptisesti, mutta kävin katsomassa. Puolen tunnin kuluttua olin totaalikoukussa. Ei, en aio ryhtyä suosimaan kevyttuotteita tai syömään rasvatonta shaisse-apetta. Mutta tällaiselle neuroottiselle taulukko-laskuri-kirjanpito-listaus-hullulle tuo systeemi sopii naurettavan hyvin. Mitä tyydytystä saankaan […]

Ehkä vielä joskus. Mutta ei tänään.  Jotain muuta kuin Kaisun kuvia? Ehkä vielä joskus. Mutta ei tänään.

Vekkulassa ei ole makuuhuoneita, vain makuusoppia. On oma soppi äitille ja iskälle (thäts mii & se toinen), oma soppi Sulolle & oma soppi askartelulle ja lukemiselle. Ja oma soppi kissoille. Älkää kertoko niille, että kutsumme sitä myös nimellä patjavarasto. Seinättömyys = sopellisuus (olen melko varma, että keksin juuri tuon sanan ekana maailmassa) ei ehkä ruoki […]