Tämänkertainen tekosyy bloggaamattomuuteen? Ensin Sulo oksensi ja kuumeili neljä päivää. Sitten Aleksi. Sitten minä. Juuri kun hengähdin sairaussirkuksen olevan ohi, Uljakselle nousi kuume. Nyt se hinkuyskii (ei, ei sillä ole hinkuyskää, mutta tuo termi on niin kuvaava) ja kitisee ja tahtoo olla vain sylissä. Ja minä kun en mitään niin inhoa kuin tautikierteitään sepustavia vanhempia. […]

Se aika kuukaudesta. Ei, ei se. (Minulla ei ole enää sitä aikaa kuukaudesta. Avainsana: hormonikierukka. Älkääkä tulko esittämään alle hormonipropagandaa. Minulle tämä kama sopii mainiosti!) Vaan siis se aika: hotelliretriitti! Koska olen kärsinyt viime kuukaudet taas horjahtelevasta psyykestä, joka manifestoituu yöllisinä paniikkikohtauksina nukkuessani yksin, olen hieman rukannut hotelliretriitin sääntöjä: mukaan saa ottaa seuralaisen, mutta vain sellaisen, jonka kanssa voi olla täysin kotonaan, […]

Kun ajattelen aamujen kauheutta, tuo raivostuttava kappale on viimeinen asia, jonka tarvitsen päähäni puristamaan sitä entisestään, mutta minkäs teet — se posahtaa aina mieleen. Ja tottahan se on: pahimpia on aaaa-aaaaaa-mmmut, joiden päättymistä ei nää. Itselleni pahin hetki on se, kun jompi kumpi päästää ensimmäisen äläyksensä. Tämä äläys kuuluu kainalostani tai vähintäänkin parinkymmenen sentin päästä, […]

Se on blinisesonki ny! Kuten kaikki tiedämme, sydäntalvi ei ole mitään ilman blinejä. Jos olet pystynyt venyttämään blinikekkerihimoasi helmikuulle saakka, aion tarjoilla nyt sinulle runsaassa voissa paistetun blinireseptin, joka on vertaansa vailla. On nimittäin eri hyvä! Ja vaikka olisitkin jo kiskonut keon paksuja tattariplättyjä jo tammikuussa, sorrupa toistamiseen. Tiedät, että haluat…   Täältä tulloo!   […]

Tiedän, tiedän: lentopelossa ole järkeä. Mutta sepä se: peloissa ei ole järkeä. Ei hämähäkkipelossakaan ole järkeä. Eikä massamurhaajapelossa. Se tieto ei valitettavasti auta pelkääjää pennin vertaa. Pelko pulppuaa irrationaalisista, primitiivistä lähteistä ja aktivoi liskoaivot. Miltei kaikki pelko on pohjimmiltaan samaa kamaa, vaikka kanavoituu eri tavoin ja pukeutuu erilaisiin naamiaisasuihin. Enhän minä pelkää oikeastaan lentämistä vaan kontrollin […]

Anteeksi, tuossa on nyt pari kirjainta väärin. Piti sanomani: Saksa on paras maa. Ainakin mitä tulee satukirjamaisiin piparkakkutaloihin, lähikiskan olutvalikoimiin, rapeakuorisiin sämpylöihin (ja niiden hintoihin!) sekä kohteliaisiin ihmisiin. (No, se herroittelu ja rouvittelu ja anteeksipyytely menee toki vähän jäykistelyn puolelle ja överiksikin, mutta silti: herkkä sielu nauttii. Niin lempeää ja sivistynyttä!) Olin siis tämän viikon kolmatta kertaa […]

  Työpäivä numero yhdeksän. Tänä aamuna Uljas sai ensimmäistä kertaa ilman itkua hoitajan syliin päiväkodissa. Hymyili minulle vain keimaillen ja vilkutti. Vaikea kertoa, miten onnelliseksi ihminen voi parin prinssinnakkia pienemmän sormen heiluttelusta tulla. Polvet vetelinä liihottelin kohti työhuonetta enkä edes yrittänyt pidätellä onnenkyyneliä bussissa. (No, siellä huomasin toki, että hurmoksessani olin unohtanut kummankin lapsen villahaalarin […]

Luin taannoin kuningatar Eeva Kolun postauksen spa-addiktiostaan ja kohottelin hämilläni kulmiani. Olen käynyt hoitoloissa ehkä viisi kertaa elämässäni, ja miltei jokainen käynneistä on ollut jonkinasteinen vikatikki (rakennekynnet! Ripsenpidennykset! Liiankin proosallinen jalkahoito Pärnussa!). En saa tuosta skenestä mitään irti. Onhan siellä ihan rentouttavaa ja kivaa, joo, mutta ajattelen aina, että on sulaa hulluutta laittaa satanen siihen, että joku […]

Kerronpa teille salaisuuden: toisin kuin usein uskotellaan, äidit eivät ole yhtenäinen kansanryhmä tai homogeeninen salaseura. Kaikenlainen mammasössötys on minulle vierasta. Perhelehtien ja vauvapalstojen äitiys on minulle useimmiten vastenmielistä, vieraannuttavaa ja raivostuttavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus olisi sen verran moniulotteinen haaste, että itse kukin kaipaa hommaan vertaistukea. Ja hallelujaa, sitä olen saanut – ja saan, toivottavasti […]

Tiedän, puhuin vuodenvaihteesta. Olin suurpiirteinen: tarkoitin kuun puoltaväliä, kun tilanne on tasoittunut ja arki löytänyt kuuluisan uomansa. Tiedän, jonottaminen sapettaa. Haluatte varmaan vähintäänkin tietää, kuka teitä jonossa etuilee? No, tämä kaiffari.   Kuten lukijakunnan terävimmät voivat kuva-arvoituksesta päätellä, kuopukseni aloitti tänään päiväkodin. Ei hän sinne vielä yksin jäänyt, mutta lähipäivinä kyllä, vähitellen. Tässä kotihoidon siunatussa ja kirotussa yhteiskunnassa […]