Hämeelinnassa kaikki on aina ennallaan. No, uusin lupaava ravintola on aina mennyt konkurssiin sitten viime käynnin, mutta muuten. Eikä se mitään — kotikaupungin on tarkoituskin pysähtyä ja jumittua menneeseen. Sen staattisuus on olennainen osa ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Hämeenlinnassa on aina olympiavuosi 1952. Silloin rakennettiin komea maauimala, joka on sittemmin täysin rapistunut, mutta yhä olemassa. Sen […]

Se on nyt niin, että huomenaamuna hyppään miltei kotipihastani, Turun satamasta, suureen paattiin ja seilaan Ahvenanmaalle. Pallomeren ja karkkikaupan kautta, tietty. Siellä suunnistan lempiluksusmöksälleni, enkä pistä nenääni ulos neljään päivään. Tai no, korkeintaan möksän terassille, jolla pulputtaa tulikuuma jacuzzi. (”Ihan oikee jakutsi!”, hehkutin Sulolle. ”Mikä se on?” ”Poreallas!” ”Mikä  se on?” ”Kupla-amme!” ”Jee!” Kupla-amme, kupla-amme, kupla-ammeeee, […]

Olen pohjimmiltani erakko, enkä suhtaudu yhteisöllisyyteen mitenkään varauksettoman innostuneesti. Tiedän, ettei tämä ollut kovinkaan muodikas tunnustus. Yhteisöllisyys on toki ihana idea — eihän omissa poteroissa kyräily voi mitenkään olla ideaalein elämänmuoto. Eniten tykkään kuitenkin yhteisöllisyydestä silloin, kun pystyn kontrolloimaan sitä helposti. Kun sosiaalisuus riittää, vedän oven visusti kiinni, pam. Omilla kotiportailla se onnistuu. Puutalojen muodostama […]

Pienen pojan kolmannet synttärit, pienen pojan kolmannet synttärifestarit. Toissaviikonloppuna juhlittiin taas Sulostockia mökkisaaressamme, Aleksin mummolassa, nostalgisessa maatilamiljöössä. Jokavuotiseen tapaan festaria edeltävällä viikolla attending-ruutua klikkaillut jengi alkoi yhtäkkiä feidailla tulemisiaan. Ymmärrän kyllä: saareen pääsee vain vesiteitse, ja vaikka yhteysalus liikennöi kuuliaisesti, satamaan ei ole julkisia liikenneyhteyksiä. On niin hankalaa. No, tänäkin vuonna revin hiuksiani, muunnuin mystisesti pesunkestäväksi marttyyriksi […]

Mutsit alko strippaan, mahtava ja törkeen hotti Minttu etunenässä. Siinä vaiheessa, kun lapsuusbestis eli vähintään yhtä hottis Riikka viskasi kuteet nurkkaan, aloin vakavasti harkita. Ja kun Kaisukin sitten hillui bileissä liki nakuna, Riimanni repi kledjut yltään sekunnissa. Kiitos ja anteeksi! Siinä missä A Beautiful Body -haaste on poikinut roppakaupalla taitavasti valaistuja, huolella sommiteltuja, tyylikkäitä mustavalkokuvia kauniista naisista, ajattelin toteuttaa […]

  ”Mä haastan MeNaiset oikeuteen tästä reseptistä!” kivahti nimeltä mainitsematon Laura (d’oh!) mummolan keittiössä vatkatessaan helleaamuna vohvelitaikinaa. Taikina näytti jotenkin omituisen juoksevalta. Paistaminen alkoi. Ensimmäinen vohveli oli tirisevän rasvainen ja kieltämättä rapsakka, mutta tavattoman ohut. Jotain millin paksuinen. Mikä tässä mättää! Ehkä tää on vaan ekan vohvelin kirous. Ensimmäinen menee aina pieleen jii än ee. Ei, kyllä toinenkin […]

  Edes kaikki ystäväni eivät tiedä – tai ainakaan muista – että minulla on kolme tatuointia. Ne ovat nimittäin säälittävän pieniä rääpäleitä ja koko kolmikko on piilotettu raukkamaisesti paikkoihin, josta ne eivät vilku normivaatteiden alta (ellei nyt satu olemaan Rihanna). Kuka tahansa tatuoinnin hankkinut tietää kuitenkin, että kerrasta jää koukkuun. Uudet kuvat houkuttavat pysyvästi, mutta […]

Tiedätkö sen kuristavan sunnuntaitunteen, kun edessä on työviikko? Se iskee aina, vaikka pitäisi työstään. Samainen tunne asettuu asumaan vatsan perukoille, kun on aika palata saaresta mantereelle. Siellä reaalimaailma odottaa: bussipysäkit, kebab-pizzeriat, astianpesukoneet, virastot. Pelkkä ajatus aiheuttaa lievää hyperventilointia. Kunnes keksitään, ettei palatakaan vielä tänään. Jos työpaikalle on pakko mennä, sinne voi mennä saarestakin. Se vie kauemmin, […]

Jos juhannusvalokuvani näyttävät ärsyttävän idyllisiltä, se johtuu vain siitä, että juhannukseni oli ärsyttävän idyllinen. Asu valkoista pitsiä kenkiä myöten, rehevä seppele kutreilla, ja se piknik-kattaus… Ai kamala. Antakaa anteeksi — syytän Ruotsia. Tietenkin. Matkustimme juhannusviikolla Gotlantiin, joka teki viime kesänä työmatkalla niin vahvan vaikutuksen, että oli pakko palata pikimmiten — tällä kertaa kainalossa oli vain Kaisun sijasta […]

Päätän joka vuosi, että pidän lapselleni minimaaliset & minimalistiset synttärit, mutta joka vuosi vieraslista on yhtäkkiä ainakin 40 nimen pituinen. Isovanhemmat, isoisovanhemmat, setä, eno, kummit perheineen. Pari kaveria. Ei se enempää vaadi – populaa piisaa. Sulon synttäreitä vietettiin tänä vuonna aurinkoisena Ruisrock-sunnuntaina meillä kotona. Teema: Oktonautit, tuoreista animaatiosarjoista tyylikkäin ja hauskin. Valitettavasti ei saatavilla suomenkielisenä DVD:nä […]