Basta! – baskaa vai bestii?

Yksi kivoimmista joululahjoistani oli appivanhemmilta saatu (Aleksin ansiokkaasti vinkkaama) Basta! Haluan suositella sitä hella kuutosella hehkuen kaikille kyökkientusiasteille.

Kyseessä ei ole ihan tavallinen keittokirja. Saku Tuomisen teoksen alaotsake on Italialaisen ruokakulttuurin abc. Kirjassa on satakunta reseptiä, mutta myös paikallisen ruokakulttuurin perusteellista esittelyä. Tuomisen auktoriteettiin voi jopa luottaakin – sen verran tiiviisti perhe viettää aikaa Italiassa. Basta! sopii yhtä hyvin ihan vasta-alkajille (mikä hiivatin bresaola?) mutta myös italoruokaan perehtyneelle (olenkin miettinyt, voisiko millä korvaisin joskus marsalan tiramisussa). Se on loistava perusteos, jota konsultoida, kun haluaa palauttaa mieleensä pasticcerian ja osterian eron tai leipaista autenttiset cantuccinit.

Kuten olen aiemminkin suitsuttanut, kaikista maailman keittiöistä italialainen on minulle se ykkönen, vaikka (kuten Tuominenkin kirjassaan muotoilee) italialainen keittiö ei kokeile, kehity tai ole mitenkään ajan hermolla. Sen ei tarvitse, eikä se silti ole tylsä.

Kirjan reseptitkin ovat miltei naurettavan simppeleitä, mutta silti nerokkaita. Korkeatasoisella suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla pääsee pitkälle. Tarvitaan vain simppeli raaka-aine niiden rinnalle. Kirjasta inspiroituneena taioin illallispöytään kahdesta multaporkkanasta, viidestä luomutomaatista ja yhdestä ankeasta kesäkurpitsasta aivan fantastisen aterian.

Basta! Nam.

Ps. Kokoomus-kytköksistään huolimatta Saku Tuominen on muutenkin nero mieheksi. Hänen taannoiset näkemyksensä suomalaisesta työkulttuurista Kodin kuvalehdessä saivat minut hykertelemään onnesta. Niin just! Näin mäkin oon aina aatellut! Go Saku! Say it like it is, man!