Blogikriisi

Olen sulatellut tätä pitkään: tällä hetkellä bloggaaminen ei voisi vähempää inspiroida. Typerä Laura loves. 

Nyt luulette, että seuraavaksi kerron kuoppaavani pakkopullapalstani. Ehei! Siihen en ole valmis. En aio edes olla muodikkaasti itselleni armollinen tai antaa itselleni aikaa eli hyllyttää blogia väliaikaisesti. Suhteet paranevat harvoin sillä, että ne piilottaa komeron perukoille. Kun kuntosalitauko venähtää, kynnys palaamiseen kasvaa — usein mahdottoman korkeaksi. Siksi määrään itselleni vain inspiroivia palavereja itseni kanssa. Asialistalla seuraavien kysymysten käsittely:

– miksi bloggaan? (Ammattimainen bloggaaja miettisi varmaan, kenelle bloggaa, mutta jätän kohderyhmäajattelun työni puolelle. Se on itse asiassa myrkkyä bloggaamiselle. Haluan tuottaa tätä itselleni, jotta kirjoitan varmasti siitä, mistä aidosti tykkään.)

– missä ja milloin haluan blogata? (Haluan varata vuorokaudesta oman puolituntisen Lilyilylle! Oikea aika on harvoin klo 23, kun on hoitanut lapsia, laittanut ruokaa, naputtanut työjuttuja ja lopulta keikkuu pystyyn nukahtamisen rajamailla. Nukahdin muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kesken kirjoittamisen niin, että sormeni jatkoivat näppäinten hakkaamista.)

– mikä tekisi bloggaamisesta euforiseen kuntoiluun, Woody Allen -leffojen katseluun, sipsinsyöntiin tai washi-teipeillä leikkimiseen verrattavan nautinnon? (Joskus se oli sitä. Nyt se ei ole.)

Syksy on onneksi vuoden parasta pohdinta-aikaa. Kyllä se suunta löytyy.