Clooney ja Gosling

Käytkö laillani kuumana valitsijamiesjännäreihin? Kähmintää, vokottelevia harjoittelijoita, nokkavia politiikan toimittajia, loputtomasti spekulointia, osavaltiotaktikointia, vaalihurmosta. Oi, mene katsomaan Vallan kääntöpuoli – voi jeesus mikä käännös, originaali on nimeltään Ides of March (joka muuten merkkaa maaliskuun 15. päivää, jolloin muun muassa Caesar murhattiin).

Eikö sinulla ole mitään hajua, mikä Super Tuesday on? Ei se mitään, mene silti: tässä elokuvassa on triljoona lähikuvaa George Clooneysta ja Ryan Goslingista. Kyllä, kummastakin. Koko ajan. Clooney-entusiasti olin jo valmiiksi, Gosling-klubiin liityin leffan alkumetreillä (tai no oikeastaan jo silloin, kun tajusin, että tää hehkutettu dude on se tyyppi totaali-ihanasta Lars & The Real Girlistä).

Minun mielestänihän pätevän sivuroolin tekevä Philip Seymour Hoffmankin on täysin nussittava anteeksi: pussattava, mutta säästän teidät hänen kuvaltaan. Status quo kaipaa selkeäpiirteisempiä leukaluita.

Toistaiseksi vuoden paras leffa.

Ja jenkkipressanvaaleja(kin) odotellen, huh. Poliittinen draama, kovinta ikinä. Faktana ja fiktiona.