Give peas a chance

Saan raivokohtauksen, jollen saa ruokaa silloin, kun nälkä iskee. Tämän vuoksi tahdon tietää jo edellisenä päivänä, mitä huomenna syödään illalliseksi. Vielä parempaa on suunnitella koko viikon ruokalista etukäteen ja hankkia valmistustarpeet isona satsina. Säästyy rahat ja hermot ja vaiva. Eikä tule sorruttua niin usein hätäpitsaan/hätäkiinalaiseen. Aika marttamaista, keski-ikäistä sun muuta, mutta silti ihan loistava tapa.

Niinpä suunnittelen tätä nykyä sunnuntaisin seuraavan viikon ruuat. Maanantaina käydään marketissa. Tai useimmiten Stockan Herkussa. Lähikaupasta ei valitettavasti saa kaikkea, mitä halajan.

Lisäniksi, jolla homman saa tuntumaan suoranaiselta peliltä: valitse viikon ruuat samasta keittokirjasta. Tää viikko ollaan syöty läpi Mirka Muukkosen ja Anna Särkisillan Vegaanin keittokirjaa. Olen tosin tehnyt pari epävegaanimaista vetoa ja esimerkiksi heittänyt hernepihvitaikinaan kananmunan sitomaan settiä yhteen. En oikeasti jaksa sunnuntai-iltana hajoilevia pihvejä. Niin, ja paistoin pihvit vahingossa voissa. Piti käyttää kimpale loppuun, ettei härskiintyisi. Notta ei menny ihan niinku vegaaniströmsössä, mutta melkein.

Heitetään vielä loppuun tänään nassutettujen hernepihvien ohje:

 

Hernepihvit

200g pakasteherneitä

1dl auringonkukansiemeniä

1 sipuli

valkosipulinkynsii maun mukaan

0.5dl soijajauhoja (no, mä laitoin 2 rkl vehnäjauhoja + 1 munan)

Surauta soseeksi, paista lättypannulla pikkupihveiksi (toki voi myös muovailla märin käsin piffeiksi ja paistaa vaikka uunissa, jos joku rasvakammoinen on, mutta minä en sellaisesta halua kuullakaan).

Tein seuraksi kreikkalaisen salaatin. Että ei vegaani sekään. Mutta sunnuntaihin mennessä oli jo aikamoinen juuston himo. Siihen oma vegaaniudella ajatusleikittelyni tyssää aina.

En muuten oikein tykkää, kun tossa Vegaanin keittokirjassa ei ole oikein missään reseptissä suolaa. Mietin kauhulla, kun joku vannoutunut karnivoori kokeilee jotain rändom-ohjetta ja valittaa sitten mauttomuutta. Ainakin itse kaipaan suolaa kaikkeen. Ei kukaan toki kiellä sitä lisäämästä tuossa kirjassakaan, mutta jotenkin vahvistuu mielikuva että vegaaniruoka olisi sellasta pelkkää yrttimössöä. Yrteistä puheen ollen, ei noissa ohjeissa kyllä tuoreita yrttejäkään juuri oo. Toisaalta ensipainos taisi ilmestyä silloin, kun joka kaupassa ei vielä ollut ruukuittain eri duoreita yrttejä.