Hippi se lähti piiriin

Olen selvinnyt taas hengistä yhdestä near-death -kokemuksesta, jota lennoksi kutsutaan. Tärisen ilosta.

Tärinöille ja täpinöille on toinenkin syy. Luomuruokapiiri on siintänyt haaveissani vuosikausia, mutta en ole saanut aikaiseksi perustaa moista. Nyt pääsin mukaan puuhaamaan piiriä alusta asti. Äsken lähetin koordinaattoriflikkaselle ekan tilauksen. Hihkuin painaessani lähetä-nappulaa. Olen niin fiiliksissä tästä hommasta.

Peruna, yleis 2.5 KG
Porkkana 1 KG
Keräkaali 1 KPL
Kananmunat 10 KPL
Kaurahiutaleet 1 KG
Spagetti 1 KG
Cashewpähkinä 250 G
Hasselpähkinä 250 G
Manteli 250 G
Raakakidesokeri 1 KG
Naudanliha jauheliha 1 KG

Korin hinnaksi tuli 50.65 €.
Ei mielestäni ollenkaan paha miltei kymmenestä kilosta ruokaa, jolla herkuttelemme ties kuinka kauan. Tuottajalistan valikoima oli huumaava, ensi kerralla sitten mehuja ja vohveleita ja marjoja ja ties mitä.

Mikä hauskinta, ruokapiiritoiminta on minulle lapsuudesta asti tuttua. Perheeni oli mukana kotikaupungissani Hämeenlinnassa toimineessa piirissä – ties vaikka perustamassa sitä, en muista (ainakin äidilläni on paha tapa perustaa kaikennäköistä). Muistan, kun kukin vuorokerroin toimitti autolla ruokasäkit muille jäsenille. Istuin joskus takapenkillä koko kierroksen, koko illan. Se oli aina jännää.

Ruoka tilattiin Viittakiven opistolta. Termi ei ollut luomu, vaan biodynaaminen. En toki lapsena osannut arvostaa biodynaamista ruokaa pennin vertaa, vaan himoitsin päivästä toiseen kalapuikkoja ja ranskalaisia. Syötiin meillä onneksi niitäkin toisinaan.