Hyytävän jännittävä pöytäsaaga

Kaikkia varmaan kiinnostaa ns. ihavvitusti miten pöytärulettimme on edennyt. Eikö vaan. Eikö vaan! Mitä, ei? Sama se, it’s my palsta & I’ll pöytätarinoin if I want to!

Alvar Aallon pyöreä pienokainen saapui. Se solahti keittiöön. Nyt keittiö näyttää hassulta, kun keskellä on pieni pöytä ja ympärillä tilaa touhuta. Tajusin, että tarvitaan alle huoneen kokoon kursiva matto. Ai mutta, se on jo eri tarina. (Johon liittyvät Pappelinan muovikuteista kudotut mattoset.) Huusin Huuto.netistä saman tien kaksi Aallon 66-tuolia (istuin punaista linoleumia). Haussa lisää, jos niitä kävelee vastaan. Osto/myyntiliikkeen 165 euroa en niistä kyllä pulita. Nämä huusin hintaan 70 ee per kappale. Ilmaisia suorastaan!

Mutta matoista ja tuoleista takaisin pöytiin! Järkälemäinen Norden roudattiin olohuoneeseen. Siellä se ei näytä enää mammutilta, vaan ihan sopusuhtaiselta. Kuvausta varten ei suoritettu siistimistä tai stailausta. Kuten näkyy. Voi kun tuo pinnatuolikin oisi kuuliaisesti pöydän luona eikä seilaamassa ja sooloilemassa. Nyt näyttää, että tuossa välissä on ahdasta. Siinä ei ole ollenkaan ahdasta. Lelulaatikkokin on siinä, eikä siis yleensä ole. Huomioitteko, miten hermostunut olen siitä, että olen tehnyt tilavasta olkkaristamme ahtaan loukon…