Ikuinen timantti

Lupaan, että tämä on viimeinen kerta, kun koskaan laulan Cheekkkkkiä: timantit on ikuisiaaa-aaa-aaaaaa! 

Sori!

Ja kun eivät ne edes ole. Saattavat ne ydintuhosta selvitä, mutta minun hajamielisen pääni kanssa selviäminen — tsaijai, selkeä haaste. Olen siis aivan varma, että tulen hukkaamaan rakkaan kihlatimanttini vielä joskus. Sen verran monta korua, kelloa, puhelinta ja lompakkoa on jo mennyt. En vaan osaa. En ota sormustani koskaan sormestani, mutta eittämättä onnistun silti tässä kaameassa tempussa joskus.

Ei se mitään! Keksin ratkaisun. Kaivoin kirjahyllystä Tiffany & Co:n asiakirjanivaskan, jollaisella timanttisormuksen ostajaa kuormitetaan Fifth Avenuen liikkeessä asioidessa. Tiffanynturkoosi kansio sisältää muun muassa millintarkan leikkauskuvan prinsessamallisen timanttini hionnasta. Nappasin siitä kuvan, lähetin lempitatskaajalleni Tuulalle ja jokusta viikkoa myöhemmin pötkötin neulansa rapsutettavana. Sain käsivarteeni niin fiiniä, ohutta, kaunista viivaa, etten osannut kuvitellakaan. Kymppi plus!

Haa. Nyt ne timantit todella on ikuisia.