Jaksaa, jaksaa

Olen unohtanut puffata tuoreinta Trendiä, jossa on juttuni liikuntamotivaation löytämisestä – ja ennen kaikkea sen ylläpitämisestä. Lähinnä suosittelisin juttua itselleni, koska vaihdoin kuntosalia kuun alussa ja olen käynyt sporttailemassa nyt öööööööö kahdesti. Kun liikunnan kadottaa elämästään, sen omaksuminen takaisin on ihan helvetillinen homma. Kuten juttuun haastattelemani ekspertit vahvistivat, kyse on rutiinin istuttamisesta elämään, eikä sellainen ole koskaan aivan yksinkertaista, vaan vie kuukausia. Siihen asti pitää jaksaa huijaamalla itseään konstilla millä hyvänsä.

Ja kun nyt en jaksa huijata, jaksan hädin tuskin hengittää. Hemoglobiinini keikkuu jossain 115 kieppeillä, eli on normitasooni nähden surkea. Ei varmaan siis riitä, että ostaa ne rautatabletit — niitä pitäisi kai syödäkin. Olen luovuttanut. Huomaan ajattelevani koko ajan, että synnytykseen on 8 viikkoa, sen jälkeen sitten. Ihan turha edes aloittaa nyt. Ja tottahan se on, että mitään hikiliikuntavaihdetta en enää saa silmään. Se tsäänssi meni, tällä hetkellä se olisi keholle liian kova shokki. Pitäisi silti himmailuliikkua, mutta kun en koskaan ole osannut sitä lajiketta. En rauhaisaa salitreeniä, en pelkkiä lempeitä kehonhuoltotunteja. En, vaikka tiedän, että olo olisi niiden kanssa eksponentiaalisesti parempi. En ole koskaan ollut näin raihnainen.

Kas, mikä valitusvirsi. Unohtakaa tämä marina ja ostakaa lehti ja inspiroitukaa, te oman kehonne kuningattaret, ei-tiineet! Liityn seuraanne jumppasalin takariviin viimeistään vuodenvaihteessa. Jaksaa, jaksaa.

kuva: we heart it