Joku (vesi)raja!

Kuningatar Eeva penkoi taannoin virtuaalisia alelaareja ja kettuuntui: miksi kauniit mekot ovat niin usein liian minejä? Voi, ongelma on huomioitu täälläkin – sillä erotuksella, että kun järkevä ihminen (Eeva) jättää überlyhyen vesirajakoltun ostamatta, minä ostan sen. Aina.

Miksi? Jotenkin ajattelen, että ”no ei se ehkä sit noin lyhyeltä näytä mulla, kun otan vähän isomman koon” (ei mitään järkeä, tiedän). Vielä yleisempi mietemallini on: ”no mä käytän sen alla legginssejä tai sukkiksia”. Ok, jälkimmäisessä on jo enemmän järkeä, mutta kai mekon lähtökohtaisesti pitäisi olla sellainen, että sitä voi käyttää ihan sinällään? Ja kun kesähelteillä haluaisi kuitenkin olla ahtamatta alaraajojaan mihinkään sukkislegginshärveleihin…

Silti teen virheen kerta toisensa jälkeen. Viimeksi tämän suven alussa, kun tilasin lempimerkiltäni Aubin & Willsiltä kasan kesävaatteita. Kolme (3) mekkoa, joista jokainen peittää juuri ja juuri ulkosynnyttimeni. Puin niistä yhden, keltaisen hiekkapestyn silkkiunelman päälleni ensimmäistä kertaa eräänä Roskilde-aamuna hotellihuoneessa. ”Ihana, ihana, ihana!” hoin ja kumarruin laittamaan laukkuni Sulon rattaiden tavarakoriin. Nousin nanosekuntia myöhemmin. ”Aleksi, en mä pysty laittaan tätä laukkua tonne. Peppu näkyy.” Aleksi huokasi ja sanoitti koko fiaskon napakalla kysymyksellä: ”Eli sä et periaatteessa pysty sitten tekemään koko päivänä mitään toi mekko päällä?” Mietin hetken. ”Nii.”

Aloin nöyränä kaivaa mustia legginssejä matkalaukusta. Hyvinhän se niiden kanssa meni ja menee, mutta silti. Voi minua. Voi helmoja. Tässä keltainen rikollinen. Polveni ovat siis tuolla jossain kuvan alareunassa. Siitä voi päätellä leningin pituuden, tai sen puutteen.

Ja haluan puida Eevan lailla seuraavaa: kuka nuo mekkoset suunnittelee? Eikö designereilla kuitenkin aika usein ole myös tietoisuus vaatteen käytettävyydestä, ihmisen anatomiasta ja muista realiteeteista? Tässä ei kuitenkaan puhuta mistään haute couture -tilataideteoksista. Jos asun pointti on rintojen päälle pingotettu hedelmävati, jossa vilkkuu valoja, niin en minä silloin ala epämukavuudesta purnaamaan.

 

Ps. Jos joku idiootti vielä tämän jälkeen haluaa saman rievun riesakseen, niin se ois alessa nyt vaan 49 puntaa. Itsehän maksoin siitä 98. Grrrr! Jos vilauttelihimosi on vielä tuon jälkeen voimissaan, voin ”lämpimästi” suositella myös saman puljun tätä ja tätä alemekkoa. (Jälkimmäisestä maksoin muuten siis kuukausi sitten 149 puntaa, nyt se maksaa 59! Miksi aleja on olemassa! Miksi! Kuuliaisia muotitietoisia rankaistaan siitä, että ovat ostaneet ajallaan!)