Karkausviikko

Täällä ollaan! Perinteinen kevätmatka Amsterdamiin koitti, neljättä vuotta peräkkäin. 

 Ei olisi voinut tulla parempaan rakoon: sadan tonnin painoinen työlasti ja kolme viikkoa sairastupaa (ällös peljätkö, en aio jaaritella siitä enää yhdenkään ylimääräisen tavun vertaa) imi koko perheestä mehut. Halusimme karkuun ihan kaikkea. Viikko ilman töitä, harmaata taivasta, arkiruokien ideointia (no, tuo ei kyllä kuulu oikeasti listaan vaan tuli jonkun toisen suusta omaksuttuna kaavamaisena lätinänä: tosiasiassa arkiruokien ideointi on lempiharrastukseni, josta saan aina iloa), pirpanoiden sullomista toppahaalareihin, kissanruoan annostelua kuppiin. Lähdimme hakemaan hengittelyä, puistoja, maisemia, juustoja, oluita, vohveleita, pötköttelyä, leikkimistä, ja niin hirvittävältä oksennuskliseeltä kuin se kuulostaakin: kiireetöntä yhdessäoloa. (Sori. Ainakin varoitin etukäteen.) 

Ja ennen kaikkea läsnäoloa! Siinä olen arjessa toisinaan tosi huono. Räplään illallakin puhelinta enkä jaksa antautua viidakko- tai paloasemaleikkiin. Kuuntelen puolella korvalla, mitä Aleksi puhuu ja murahtelen vastauksia. Hermostun Uljaksen loputtomiin raivareihin, enkä jaksa kuunnella haastavan kuopukseni tarpeita. Tämä viikko sai luvan olla jotakin ihan muuta. Ja niin se on ollutkin.

Kevätlomamme luonteeseen kuuluu silkka laiskottelu. Lasten päikkäritunteja ei viipoteta vaunujen kanssa kylillä. Sen sijaan aikuisetkin nukkuvat pitkiä päiväunia tai pyhittävät nuo siestatunnit lukemiselle, kirjoittamiselle tai Brouwersgrachtin kanaalia kyntävien laivojen katselulle. Aamupäivisin ja sitten taas unien jälkeen riekutaan pitkin ja poikin. Ei hamstrata väkipakolla uusia kohteita suoritusvihkoon, vaan kierretään hekumallisesti suosikkeja: paijataan tuttuja vuohia Westerparkin kotieläinpuistossa, haetaan lempikahvit Espressofabriekista ja ekan illan pizzat De PizzaBakkersilta, vietetään valtaosa ajasta kuvankauniissa Jordaanissa — ei käydä koko viikkoon lähelläkään pääkatuja tai turistirysiä. (No okei, liikkuuhan Jordaanissakin turisteja, mutta siis.)

Uusia ravintoloita koetetaan kyllä testata (niistä lisää myöhemmässä postauksessa) ja käydä edes yksi uusi museo. Museot, puistot, raflat ja kahvilat ovat meidän juttuja. Shoppailu ei ollenkaan.

Jaahas. Kahviloista puheen ollen, perheen miesväki heräsi juuri ja karkaamme just nyt kevätaurinkoon. Ilman takkia. Kuulemisiin!