Keskikesä kallioilla

Juhannusaatto oli suloinen — sellainen täydellinen saaristopäivä, jota talvella on miltei kivuliasta muistella. Saimme siis Peipposeen viisi kivaa vierasta, jotka toivat mukanaan kylmälaukkukaupalla herkkuja (ja saippuakuplia). Hermoilin etukäteen, ettei kukaan voi viihtyä pikkutönössämme ja karuilla kallioilla, mutta taisivat sittenkin viihtyä! Minä painuin nukkumaan jo keskiyön jälkeen, mutta eräskin neiti Oona hipsi petiinsä vasta auringon jo noustua viideltä. Kyllä se nuoriso jaksaa!

Juhannuspäivänä tihutti vettä. Pelattiin terassilla yatzya, otettiin pitkät päiväunet ja vedettiin kaksin käsin sipsejä ja naksuja ja lisää sipsejä ja naksuja.