Kirjeitä Lilylle

27.8.2011
Rakas Lily,

anteeksi, kun en ole kirjoitellut. Unohdin kertoa, että lähdin kahdeksi viikoksi Italiaan. (Välillä voi käydä niin. Missä tahansa suhteessa. Eikö voikin?)
Täällä ollaan. Tulikuuma Toscana. Vuokrattiin villa keskeltä ei-mitään, Firenzen liepeiltä maaseudulta. Puutarhasta aukeavat paahtuneet viiniviljelmät. Patiolta voin hiplata oliivipuita ja viikunapuita. Viikunat putoilevat väsyneinä auringon korventamalle nurmikolle.
Haimme supermarketista kaiken tarpeellisen: litran öljyä, viisi litraa viiniä, reippaasti parmankinkkua, pecorinoa, provolonea, parmesania, vihanneksia ja hiekkaleluja.

Herkullisesti,
Laura

28.8.2011
Rakas Lily,

tänään ajoimme San Gimignoneen. Matkaopas kuvailee sen siluettia nasevasti ”like a medieval Manhattan” -fraasilla. Keskittymä huikeita torneja viinilaaksojen keskellä. Torneista on haettu turvaa, mutta joilla on myös esitelty oma äveriäisyys. Katoppas naapuri tätä. Komea kivikaupunki, hyvät purkilliset gelatoa. Italialainen jäätölö on Se Juttu.
Menomatkalla meinasin oksentaa autossa, kun tiet olivat niin kiekuraiset. Lisäksi näin karmivan näyn: hehtaarikaupalla helteen tappamia auringonkukkia. Valtavia pellollisia ruskeiksi kärähtäneitä, korkeita kukkia kurkottamassa apua. En pysty kuvailemaan – olin purskahtaa hysteeriseen itkuun, mutta peitin vain silmäni. Se oli ennen kaikkea pelottavaa. Ja absurdia.

Pahoinvoivin terveisin,
Laura

29.8.2011
Rakas Lily,

kirjoitan tätä Firenzessä. Minulla on kiire tutkimaan kaupunkia. Ajastan Sinulle pari viestiä, jottemme etääntyisi näinä viikkoina.

Lähes läkähdyttävällä lämmöllä,
Laura

 

5.9.2011
Rakas Lily,

en löytänytkään nettikahvilaa viikko sitten. Totuuden nimessä en oikein jaksanut etsiäkään. En ole siis ajastanut mitään. Nyt ajastan. Täällä on yhä ihanaa. Löysin viimein englanninkielisen kirjakaupan. Tiedät, mitä se tarkoittaa. Puolet shoppailubudjetista taas kului Calvin Kleinin alushepeniin. Nyt niitä on, istuvia tissiliivejä. Siinä tärkeimmät.

Rakastan sinua,
Laura