Kokovartaloläppäri

Vekkula on koko lailla täydellinen koti, mutta jotain täältäkin puuttuu: kokovartalopeili. En ole saanut visiota, millaisen haluaisin – kiinni seinään? Nojaamaan johonkin? Kultaa ja krumeluuria? Vähäeleistä ja askeettista?

Siksi kokovartalopeilin virkaa toimittaa nyt Macbookini Photo Booth, tuo suttuisten kuvien messias. Sillä katson, miltä nutturakampaus näyttää takaa ja pitäisikö mekon kanssa pukea harmaat vai siniset farkkuleggarit. (Sukkikset ovat toistaiseksi kadoksissa muuton jäljiltä.)

Eilen etsin Riikan butiikin avajaisiin sopivan hohdokasta asua, viskoin kiireessä kolttuja pitkin yläkertaa ja yritin solmia tukkaa. Photo Booth ottaa kuvan lähtölaskennalla 3, 2, 1, nyt. Tämä osoittautui aivan liian haastaaksi korkokengissä, joilla en osaa kävellä laisinkaan – vaikka korkoa olisi huimat kolme senttiä. Kolmessa sekunnissa piti kipsuttaa tarpeeksi kauas ja omaksua pysähtynyt pose jotta asusta sai kokonaiskuvan. Eihän siitä tullut juuri mitään.

Muutenkin oli kovin vaikeaa. Uskollisesti palvellut laivastonsininen mekko, jota kutsun härpäkemekoksi rinnuksilla roikkuvan härpäkkeen johdosta (loogista sinänsä)? Vähän tuoreempi, mutta auttamattomasti jo epämuodikas paljettimekko? Vai Riikan avajaisiin Riikkaa, rouvan minulle vuosia sitten loihtima laivamekko kirpparikankaasta?

Härpäke, paljetit, laivat? Tukka auki, tukka kiinni? Ikkunalaudalla istumista, säntäilyä ja tuumimista.

Lopulta: paljetit ja nuttura. Se oli se eka ajatus. Kannattaisi yleensä pysytellä alkuperäisideassa. Kas siinä kuolematon muotivinkkini.

Läppärifotojen kanssa peilailu ei kuulu muotivinkkeihini. Se on aivan vitun rasittavaa. Peiliostoksille, pian!