Köyhät ritarit ja intohimon rovio

Kuukausittaiset rutiinit = parasta. Siististi cool -expressbussi vei lauantaina taas Helsinkiin. Hyppäsin jo Meilahdessa, Tukholmankadulla pois. Hengailuvinkiksi stadilaisille: Tukholmankadun pikavuoropysäkillä on ihana, persuksenkorkuinen kallio, johon ahteri suorastaan sulautuu. Siinä istuin ja odotin polkupyöräilevää Sannaa. Katsoin Biomedicumin tuulessa hulmuavia Helsingin yliopisto -lippuja ja ikävöin kampusvuosia (en tuolla kampuksella).

Sanna tuli, kävelimme Kuusitien entiseen Kuusihokkiin, nykyiseen Ravintola N:o 11:een. Luojan kiitos ravintolan tyyli on yhä entisellään, eli ovella uppoaa suoraan Kaurismäki-elokuvaan.

Seuraan liittyi kolme muutakin rakkainta.

5 x pariloitu lohi piparjuuri-voikastikkeella & perunoilla. (Koko seurue tilasi saman annoksen! Ääritylsää!) 4 x köyhät ritarit ja 1 x suklaakakku. 3 x portviini ja 2 x calvados. 100000 x olut. Lasimaalausten lävitse siivilöityvä iltavalo.

Ihanat naiseni ja läppäri pöydällä: Vekkulan kuvien esittelyä (ja antoisia sisustusideoita, pääsen sittenkin tapetoimaankin, neroooo!), buukatut Köpis-liput syksylle (tyttökerhon marrasretki!).

Piti lähteä yhdeksän bussiin, mutta oli pakko lykätä tunnilla. ”Intohimon rovio – mitä bensaksi liekkeihin?” -keskustelu oli täysin worth it. Paluukävelyllä Helsingin ilta tuoksui huumaavalta kesältä.

Ensi kuun illallispäiväkin kirjoitettiin ylös. En ole spontaaniuden tai yllätysten ystävä. Olen kontrollifriikki, joka rakastaa kalenteria ja hallittua elämää. (Tämä piirre ei ulotu esimerkiksi kodin kaaoksen koordinointiin – sitä en harrasta, kuten on käynyt ilmi.) Oskari-kerhon leffat, tyttökerhon Helsinki-illalliset. Niistä on onnellinen elämä tehty. Vuodenkierron kauneus, kuukausien rullaus. Rullaati-rullaa.