Kuritonta klubbailua

Uhkailin taannoin ruokarempalla, kun kiloja on nyt niin paljon, että joudun vieläkin käyttämään äitiysfarkkuja. Eräs fiksuksi tietämäni ihminen suositteli postauksen kommenteissa Kiloklubia. Suhtauduin hyvin skeptisesti, mutta kävin katsomassa. Puolen tunnin kuluttua olin totaalikoukussa.

Ei, en aio ryhtyä suosimaan kevyttuotteita tai syömään rasvatonta shaisse-apetta. Mutta tällaiselle neuroottiselle taulukko-laskuri-kirjanpito-listaus-hullulle tuo systeemi sopii naurettavan hyvin. Mitä tyydytystä saankaan ”9 kpl Lontoon-raetta, puolikas avokado, 2 rkl saksanpähkinäöljyä” jne-naputtelusta. Jännää ja kivaa nähdä kalorimäärät ja eritoten, millaisessa suhteessa oma ruokavalio koostuu hiilihydraateista/proteiinista/rasvasta ja notta saako tarpeeksi kuitua. Vihreitä, keltaisia ja punaisia pylpyröitä. Joka päivälle omat analyysit ja taulukot ja piirakat ja kaaviot. Syömisen lisäksi samanmoiset kaaviot liikunnalle.

Rakashtan!

Ilmainen systeemi siis. Mene ja kokeile, mutta vain jos koet mitenkään mahdolliseksi naputella kaiken syömäsi ylös. Itse kun olen koneella ja netissä surullisen tiuhaan (biljoona kertaa päivässä) niin homma toimii vaivatta.

Mitään tietoa siitä, auttaako tämä painonpudotuksessa, ei ole. Tai no: etusivulla näen tuttavani Erlan ja tekstin ”-22 KG”, joten kai siitä jotain apua on. Minulla on unelmana siis häätää kahdeksan raskauskiloa pysyvästi niin kutsuttuun helvettiin.