Lemmenlaiva
Vihdoinkin! Haaveilimme Sallan kanssa yhteisestä ajasta pitkään. Irtiotosta kahdestaan, toisillemme omistautumisesta ilman keskeytyksiä. Meillä on yhteensä neljä alle nelivuotiasta poikaa, joten harvinasia tapaamisiamme säestävät aina sohvalta putoilevien lapsosten kopina, hillitön räkätys ja katkerat kyyneleet. Sanalla sanoen: härdelli. Ihana härdelli, mutta sittenkin härdelli. Yleensä miehemmekin poukkoilevat mukana. Heistä kummastakaan ei ole vaivaa – zeniläisiä tapauksia kumpainenkin – mutta on vaikea analysoida tyttöystävän kanssa parisuhteen kipupisteitä, kun sen toinen osapuoli möllöttää vierellä.
Sopivaa kalenterin koloa etsittiin kauan. Sitten mietittiin, minne tahdotaan. Mikä olisi hotelleista ihanin? Kylpylöistä suloisin? Kaikki vaihtoehdot tuntuivat ankeilta. Kartoitimme, mistä kumpikin eniten pitää: sipseistä, kuohuviinistä ja meren katselemisesta. (Saaristohulluus on yksi meitä yhdistävä elementti: haikailemme kesäpaikkoihimme Turun saariston karuille kallioille aina, kun emme siellä ole.) Mistä saa halpoja sipsejä ja hyvää kuohuviiniä merimaisemilla?
Huvittava vastaus hahmottui eteemme: ruotsinlaivalta, tietty!
Salla tahtoi nähdä Viking Gracen (niin minäkin — mutta olin jo nähnyt). Grace lipuu kerran päivässä Sallan saaristomajan ohi. Katkeran tarinan mukaan sen pahimmat peräaallot saattavat jopa sammuttaa munakoisojen grillaamista varten sytytetyn grillin huuhtoessaan pitkälle kalliolle.
Kun idea oli saatu, kaikki eteni sielunsiskoin kommunikoinnille tyypillisellä sulavuudella. Ei riitasointuja.
Otetaanko sviitti? Tietenkin otetaan. Otetaanko omat kermaviilit ja dipit mukaan? Tietenkin otetaan. Mennään spahan? Tietenkin mennään. Huolestuttaako sua mikään tässä matkassa? No se, ehditäänkö syödä tarpeeksi. Niin muakin.
Nyt voin raportoida, että kyllä me ehdittiin. Aloitettiin mantereelta, Tintåsta. Hyiseen iltaan punkkua ja maalaisranskalaisia sitruunamajoneesin kera. Tästä se lähtee.
Laivaan päästyämme tutustuimme hyttiimme. Vanhana sviittitestaajana (tämä on nolo pahe: olen koukussa konseptiin nimeltä sviitti, vaikka ymmärrän, että nimekkeellä voidaan kaupitella suunnilleen mitä tahansa) sanoisin, että Gracen sviitin (jotka ovat kaikki neljä keskenään erilaisia) sisustus on toki nykyaikaisempi kuin kilpailijan, Silja Europan, sviitin, mutta koossa ja varustelutasossa se jää pahasti kakkoseksi. Silja Europan sviitissä on kaksi isoa, erillistä huonetta, tässä vain yksi keskikokoinen. (Tai no siis, muistetaan suhteellisuus: on tämä toki perushyttiä huomattavasti isompi. Mutta ei kymmentä kertaa isompi.) Silja Europan sviitissä on porellas ja oma sauna, tässä pelkkä suihku (jossa kyllä valtaisa, pyöreä ikkuna merelle). Hinta on suolaisehko, noin 400 €. Kahdelle jaettuna tuntui ihan hintansa väärtiltä, mutta muuten kyllä liikaa.
Kyllä, luette juuri blogia jossa vertaillaan ruotsinlaivan sviittejä. Eikä edes hävetä.
Tai no siis, hävettää ihan hulluna, mutta mun sormet vain jatkaa naputtelua. En ymmärrä.
Sitten syötiin elämämme ekat ramenburgerit. Tämä oli minulle ennalta yksi risteilyn kohokohtia. Ekat haukut eivät vielä vakuuttaneet, mutta ihastus kasvoi hetki hetkeltä. En toki vieläkään tiedä, miltä oikea ramenburger maistuu — tiedän vain, miltä Viking Linen ramenburger maistuu… (Vrt. laivojen buffetin ”sushi”, joka on niin kaukana sushista, että vähän kuin vertaisi appelsiinia ja mustaamakkaraa keskenään.) Mutta hyvää siis oli! Jujuna siis liemi ja sämpylän tilalle paistetut nuudelilevyt. Lisukkeena oli wasabimajoneesia.
Järkyttävässä burgeriähkyssä taidettiin vain lojua loppuilta sohvalla ja hölistä. Periaatteenamme oli, että kenellekään ulkopuoliselle ei puhuta ja mieluusti ei edes nähdä muita matkustajia, ja aika hyvin tässä pysyttiin. Yökerhot ja muut Danten infernoa simuloivat paikat jäivät näkemäti.
Sunnuntaina mätettiin mätileipiä Oscar’s-ravintolan erittäin laadukkaalla aamiaisella — kyseessä on siis jauhoisista ja apaattisista pannukakuista huolimatta ruotsinlaivakriteereillä tosi hyvä setti. Sitten lilluttiin spa’ssa, joka koostuu tasan kahdesta, noin kymmenen hengen porealtaasta sekä muutamasta saunasta ja lumiluolasta. Oli ihanaa, muistaakseni puitiin Steiner-filosofia läpikotaisin ja puntaroitiin Valion maitomonopoliasemaa sekä tinkimaidon terveysvaikutuksia.
Katseltiin merelle, syötiin Oscar’sissa vielä kolmen lajin illallinen ja samppanjahuuruissa tehtiin tietysti viime hetken täsmäisku tax freehen. Tähänhän risteilymatematiikka perustuu: itse risteily voi olla ilmainen, mutta matkustajat kuluttavat rahansa ruokaan ja juomaan, ja juoman vaikutuksen alaisena mennään ostamaan joka toinen verovapaa tuote, joka käteen osuu. Gracen tax free on tilava, valoisa, freesi ja houkutteleva. Ekokosmetiikka on hyvin edustettuna (olen nyt vuoden ajan hankkinut Korresin putsariliinani Kreissiltä) ja samppanjahyllyt huutavat seireenien lailla. Lisäksi edellä mainitulla kosmetiikkaosastolla olen kuullut suorastaan legendaarisen keskustelun kahden myyjättären välillä:
”Hei kuule, sano äkkii, että jos joku asiakas kysyy, niin mitä tää Grace nyt sit oikeen tarkotti suomeks?”
”Ääää. Sillä oli niin monta merkitystä..”
”Mut siis joku marja kuitenkin?”
Tähän on hyvä päättää. Mutta vielä loppuun: suositellaanko romanttista sviittiristeilyä väsyneille ystäville, jotka tahtovat pulputtaa vain keskenään ja syödä vähän siinä sivussa sekä haikailla huikeiden, yksinäisten majakkasaarten perään? Voi kyllä!