Lohi sukeltaa sinappiin

Ihana Hanna Jensen jakoi joskus Oliviassa Dijon-lohen reseptin. Teimme sitä kerran Sannalle&Heikille, ja se oli erinomaisen hyvää. Resepti oli niin helppo, että sama lohi on sittemmin väännetty useaan otteeseen.

Olen mielestäni suoranainen ruuanlaiton harrastaja, mutta kalakokkailuni on todella alkeellista. Minulla on lapsellinen maku (lohi on niinku parasta, hianoissa kaloissa on liikaa ruatoi) ja olen henkinen kasvissyöjä: en halua esimerkiksi nähdä kalan silmiä ja kohdata sitä faktaa, että kyseessä oli joskus elävä olento. Siksi lohi, fileenä. (Toki ravintolassa syön muutakin.)

Olen sentään hippusen verran tiedostava, että kosken kirjoloheen vain pakon edessä. Haen merilohen isosta kaupasta (ts. Stockalta). Joskus vilkuilen WWF:n kalaopasta mutta toisinaan uhmaan sitä (tonnikalanigirit ja -pihvit!).

Mutta se resepti! En muista pätkääkään, miten se Jensenin ohje meni, enkä löydä sitä tähän hätään netistäkään.

Siispä Sinappilohi olkoon tällainen:

merilohta

Dijon-sinappia

sormisuolaa

oivallisia mausteita, vaikka hiukkasen sahramia, jos fiinityttää! Tuore rosmariini tais olla alkuperäisessä ohjeessa, joo!

Sivele lohi melko paksultikin sinapilla. Mausta. Uuniin, vaikka öö 200 astetta, puoli tuntia.

 

Lisukkeeksi teen ihan perinteisen tomaatti-mozzarella-salaatin, kun on vielä puoli ruukkua basilikaakin jäljellä. Ja tätä klassikkoa ei muuten sitten tehdä mitenkään rustiikkisesti repien, vaan tiukalla saksalaisella kurilla: selkeät siivut, ei sooloilua!

Ps. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kuvata ruokia, joita teen, elleivät ne ole erityisen esteettisiä. Tämä ei ole. Lohipala näyttää ripulissa uitetulta. Kas siinä mielikuva sitä kaipaaville.

Pps. Oho eiku siitä tulikin ihan nätti annos. Kas tässä. Lisämausteena helistin. Keittiön pöytä on aina täynnä viihdyttimiä, jotta vanhemmat saisivat syödä rauhassa. Tai siis syödä ylipäätään.