Mitä lapsuudenkodissa tehdään?

Vuosien mittaisen empiirisen tutkimukseni mukaan:

Riidellään äidin tai isin kanssa kuin 14-vuotiaana. Puoli tuntia iltapalapöydässä, ja jostain syystä käämit palavat. ”NO VOI VITTU EKSÄ TAJUU!” Ehkä vähän itkemistä, sitten jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut – toki ilman anteeksipyyntöjä, se olisi liian noloa ja omituista.

Käydään jääkaapilla koko ajan. Lapsuudenkodin jääkaappi on mystinen mikrokosmos. Se on täynnä tuotteita: suklaalevyjä (”jotenkin mä vaan laitan ne sinne jääkaappiin”), tomaattimurskaa (”jotenkin mä vaan laitan ne sinne jääkaappiin”), hedelmiä, pekonia, miljoonia mehuja, maitoja, jogurtteja, leikkeleitä ja juustoja, holtittomasti keski-ikäisten kevyttuotteita, vanhentuneita kuriositeetteja (”kerran käytin puoli teelusikallista wasabia yhteen juttuun”, ”kyllä niitä liemikuutioita voi käyttää vaikka parasta ennen oli 2007”), kinuskikastiketetroja (miksi!)… Lapsuudenkodissa syödään puolen tunnin välein, vaikkei olisi nälkä – ja jotenkin se nälkä on koko ajan. Aterioiden, aamupäiväkahvien, iltapäiväkahvien, iltateen ja muiden outojen väliaterioiden lisäksi käydään nappaamassa muromysliä (luksusta!), pähkinäsekoitusta (luksusta!), mitä tahansa hiukan epäterveellistä joka käänteessä. Olisipa joku kalorilaskuri, joka raksuttaisi lapsuudenkodissa koko ajan ja laskisi päivän syömiset.

Saunotaan joka ilta. Vaikka kiukulla. Sauna päälle. Tällä visiitillä saunominen onkin ollut kivaa, kun on päässyt lotraamaan isossa kylppärissä Sulon kanssa, joka alkaa vihdoin tajuta kaikesta jotain. Niinpä ollaan vedetty pitkää kylvetään-ollaan suihkussa-saunotaan alalauteella-kontataan pitkin laattoja-settiä, läiskitty ja polskittu ja tutkittu veden olomuotoa. Kaikki tämä looppina vedetyn ”Vesipuisto Serena/kaaaikki mukaan viettelee!” -hoilotukseni säestyksellä.

Mennään nukkumaan yhdeksältä. Eikä pidetä sitä mitenkään omituisena.

Luetaan vanhoja lapsuuden kirjoja. Mervi ja Marvi Jalon heppaopukset, I salute you!

Jäädään vielä yhdeksi yöksi. Meidän piti palata Turkuun keskiviikkona. Näillä näkymin palaamme lauantaina. Täällä ei ole yhtään mitään tekemistä, mutta silti paikka vetää puoleensa kuin musta aukko. Koti on aina koti.