Nasu ja wurstit

Pitäisi varmaan perustaa oma blogi lentokenttätuliaisille. Uraäidin kolkuttava omatunto kanavoituu materiaksi voisi olla tekeleen soljuva nimi.

Münchenistä toin Aleksille perinteikkäitä pikkuwursteja — lähinnä harlekiinipakkauksen vuoksi, myönnetään. Sulo sai Nalle Puh -duploja ja kuvasi muuten tämän Nasu-otoksen itse. Lahjakas kaiffari!

Itselleni ostin Korresin naamarasvan huomattuani, että ”mitään en lärviini lykkää” -ihonhoitofilosofia ei oikein toimi, kun pakkasta on miinus kakskyt. Naama meinaa irrota. Ruusuvedellä liisteröin sen kalloon kiinni. Pysyhän siinä.