Naurettava Varasto

Tunnen muutamia suomalaisia elokuva-alan ammattilaisia ja arvostan älyttömästi heidän työtään, joten en tunnusta tätä mielelläni: en ole suomalaisen elokuvan erikoinen fani.

Siksi yllätyn aina iloisesti, kun näen aidosti hauskan suomalaisen elokuvan. Näin kävi eilen Taru Mäkelän ohjaaman Varaston pressinäytöksessä. Varasto on ronski komedia, joka sijoittuu maalikaupan kellarikerrokseen. Nauroin jopa pari kertaa ääneen, mikä on aika merkittävää – en ole koskaan leffateatterin kovin hohottaja, ja naurattamiseeni vaaditaan aika paljon (mitä ette ehkä usko toissapäiväisen Kummeli-linkkauksen jälkeen..). Vesa-Matti Loirin repliikki ”Oliivi, vittu!” on vain niin lyömätön tässä elokuvassa, heh. Myös Hannele Laurin lyhyt roolityö on aivan mahtava.

He olivat kuitenkin piskuisissa sivurooleissa. Pääkolmikkona koheltavat ihan pätevät Kari-Pekka Toivonen ja Aku Hirviniemi sekä Minttu Mustakallio, jonka lahjakkuutta en ole koskaan löytänyt, vaikka kovin haluaisinkin. Varmasti sympaattinen ihminen off-screen ja pätevä työssään, mutta minä näen hänet näyttelemässä kaikkea eräänlaisen minttumustakalliomaneerimaton lävitse. Se ”matto” on varmaan näyttelijän oma persoona, joka on välttämätön osa suoritusta, mutta minua se häiritsee. Onneksi en ymmärrä näyttelijäntyöstä hevonhemmettiäkään, joten en usko mielipiteeni loukkaavan ketään.

Kreisissä Varastossa on myös paljon ei-hauskaa, mutta keskityttäköön tällä kertaa onnistuneisiin puolin. Muutaman hauskan hahmon ja lainin lisäksi väänsin yhdet liikutusitkutkin.

Ps. Merkittäköön muistiin myös se, että kun ryntäsin salista välittömästi lopputekstien alkaessa (ehtiäkseni ajoissa Lilianiin myymään vintaaassia) kyynelten sokaisemana, törmäsin pimeässä sekä Kari-Pekka Toivoseen (hyväntuoksuinen) että Aku Hirviniemeen(neutraalintuoksuinen). Aika hyvä suoritus, mutta hämäränäköni tunnetaankin legendaarisesta huonoudestaan.

Enkä muuten koskaan tule tottumaan siihen, että valkokankaan hahmot ovatkin arkista lihaa kosketusetäisyydellä heti elokuvaelämyksen jälkeen.