Nettishokki

En tunne ketään niin nettiriippuvaista kuin itseni. En ole tästä ollenkaan ylpeä – siis en ollenkaan. Noloa ja säälittäväähän se on. Haluatteko tietää juuri miten säälittävää?

Olen päivittäin ekan kerran netissä avattuani silmäni, kun kurotan kännykän yöpöydältä ja kliksautan Saunalahti NET -yhteyden päälle. Olen netissä pitkin päivää. Tuskin kuluu tuntiakaan ilman visiittiä – useimmiten ei puolta tuntiakaan.

Kun suljen illalla tietokoneen juuri ennen nukkumaanmenoa, käyn vielä kännykällä sängystä netissä kerran ennen kuin uinahdan. Onhan jotain voinut tapahtua sen minuutin aikana, kun kävelin portaat yläkertaan. Yöksi minun ja internetin on erottava. Se on kamalaa.

Suhteeni internetiin täyttää addiktion merkit. Usein mietin, että tekisi miltei mieli hakea ammattiapua tähän pakkomielteeseen. Sitten unohdan tuon mietteen, koska netissä on niin ihanaaaahlääh.

Mutta nyt. Kaksi viikkoa keskellä agraarimaisemaa, jossa wlanit ja wifit ovat yhtä käsittämättömäntä kieltä kuin solkkaamani suomi. 3G löytyy kovalla haulla: sallin itselleni 30 sekunnin Facebook-käynnin aamulla ja 30 sekunnin Facebook-käynnin illalla. Pikapäivitys ja log out. Minuutti päivässä. Tavallisena Suomi-päivänä siis varmastikin viisi tuntia päivässä. Vähintään. Huhheijaa.

Ei helppoa. Levoton mieli harhailee, levottomat näpit tahtoisivat naputtaa. Olen netissä interaktiivinen toimija, en voi esimerkiksi katsoa mitään (youtube-linkkejä en klikkaa koskaan). Voin lukea (en liian pitkää!), tutkia, scrollata, kirjoittaa, keskustella. Pakko häseltää ja häärätä.

Matkailen paljon, ja luonnollisesti matkoilla surffaillaan vähemmän. Mutta koska matkailen ensisijaisesti kaupunkikohteissa, hotellissa tai kaverin luona on oikeastaan aina internet-yhteys – sellainen tämä maailma nykyään on. Joten illalla ja aamulla käyn kääntymässä vakioblogeissa, Facebookissa, sähköpostilaatikossani. Piehtaroin hetken nautinnolla ja sukellan sitten taas matkatodellisuuteen.

En tajunnut etukäteen, että tämä on erilainen reissu. Katvealueella. Hiljaisuuden ytimessä. Kerran viikossa piipahdus nettikahvilassa. Kerran vii-kos-sa! Tämä on minulle niin jumalattoman arvokas oppitunti. Rimpuilen irti verkosta.