”Onpa hyvää!”

Tralalaa. On taas se aika vuodesta, kun pitää valehdella, että Beaujolais Nouveau maistuu hyvältä. Haloo! Voiko seuraavin adjektiivein kuvailtu viini olla hyvää: ”kevyt, vähätanniininen, marjainen, punaherukkainen, kevyen vadelmainen”. Mutta onhan se etiketti söpö, lintuja ihan, ai että. Ja koska olen sesonki-ihminen, joka rakastaa vuodenkulkua rytmittäviä keksintöjä, pidän yhä Beaujolais Nouveau -kautta olennaisena osana syksyä. (Mutta siis pahaahan se on. Päihittää silti imetysjuomana vissyn. Olen siihen aika kyllästynyt juotuani arviolta tuhat vissylitraa viimeisen neljän viikon aikana.)

Äitini lausuu sanan ”beaujolais” pusulee, mikä on sietämättömintä koskaan. ”Ai emmä ees tiennyt että pusuleet on jo tullu!” Jos joku nyt kertoo, että pusulee on kuin onkin oikea lausumisasu, voin saman tien kuolla pois.