Outo olkkari

Tämä outolintu on vilahtanut blogissa kyllä aiemminkin, mutta se ansaitsee oman oodinsa: Meidän. Olkkarin. Seinä. On. Niin. Kreisi.

Puolet hirttä, puolet tiiltä. Puolet tiilistä maalattu valkeiksi, puolet jätetty punaisiksi. Wee tee äf. Ei tuohon tule silmä koskaan tottumaan. Loppujenkin tiilten maalaaminen valkoiseksi on ollut agendalla aina, mutta emmehän me saa mitään aikaiseksi. Eikä sekään tuota sekavaa yhdistelmää pelastaisi. Voi, kun koko seinä olisi tuota hirttä.

On muuten hassua, että me maallikot aina ihastelemme, kun ikivanhassa talossa on kunnioitettu sen ajan henkeä eli jätetty vaikkapa juuri nuo hirsiseinät näkyviin. Niitä pidetään tunnelmallisina, romanttisina, rouheina (virallinen blogisana, ping!), mitä lie. Kuulun itsekin tähän fanittajakastiin. Mutta ainoa tuntemani perinnerakentaja, joka juuri näitä taloja pieteetillä ja ekologisin materiaalein kunnostaa, pitää esiin jätettyjä hirsiseiniä aivan pyhäinhäväistyksenä. Niiden päälle nyt vaan kuuluu ne pinkopahvit. Kuulemma. Jännä!