Pääsiäisen välitilinpäätös
Vuoden ensimmäinen kvartaali oli ja meni. Otetaans tähän väliin pieni tuloskatsaus: joo, pikkasen kreisit kolme kuukautta oli.
Heti vuoden ekana työpäivänä mieheni sai potkut. Toisin sanoen hänelle ilmoitettiin työpaikallaan, että koko toimipiste lopetetaan YT-neuvotteluiden tuloksena. YT-sirkus on ainakin omassa korvissani vähän sanahelinää, ennen kuin osuu omalle kohdalle. Nyt vasta tajusi, miten omituista on, kun saa sekunnissa kuulla, että työpaikka – se palikka, jolle arki on rakennettu – vain katoaakin olemasta, plop. Aleksi aloitti samana päivänä työnhaun ja uusien verkkojen virittämisen. Reipas poika. Katselin ihaillen vierestä. Vuorokauden sisällä oli selvää, että oikeastaan potkut olivat parasta, mitä saattoi tapahtua — olkoonkin, että ne laittoivat kesälomakuviot ja muut ennakoitavat jutut ihan uusiksi. Mutta oli se silti shokeeraava startti vuodelle.
Itse olen tehnyt hulluna töitä (ihania töitä, mutta ihan liikaa) Uljaksenkin aloitettua päivähoidon ja siinä sivussa ottanut koko alkuvuoden raskaus- ja imetysvuosia takaisin. Riennoissa ravaamista, kylmiä kaljapullollisia, Helsingin-öitä. Ihania, mutta kuluttavia. Toipuminen kestää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Silti tulee aina lähdettyä uudestaan.
Äskettäin kevätvalo on sekoittanut pääni. Niin käy joka vuosi, mutta tänä vuonna efekti on ollut poikkeuksellisen voimallinen. Olen keskittymiskyvytön, kuumeinen (kuvaannollisesti!), levoton ja yltiötunteellinen. Totaalisen ylikierroksilla. En malttaisi nukkuakaan ollenkaan. (Nyt jos joku valveutunut siellä aprikoi, että meneekö jo manian puolelle, niin ei. Sellaiseen tulen aina olemaan liian laiska ja passiivinen.)
Tavoitteeni oli kuitata univelat pääsiäisenä. Olla äidin luona Hämeenlinnassa kuin parantolassa. Lukea Andrei Makinen Ranskalaista testamenttia katatonisessa tilassa ja digipaastota. Ja täällä ollaan. Toistaiseksi tavoite on toteutunut… Surkeasti. Koitan tänään fokusoitua. Maalaa munia. Lue. Sulje silmäsi. Rauhoitu, nainen. RAUHOITU!
Seesteistä pääsiäistä itse kullekin! Tai villiä. Ihan kumpaa sielusi tähän väliin janoaakaan.