Ystävät ovat versoneet tänä(kin) kesänä(kin) vauvoja. Kuvissa yksi elokuinen ja yksi kesäkuinen. Pienen palleron näkeminen koskettaa tuplasti enemmän, kun oma odottelee saapumishetkeään vatsassa. Ehkä se puhe herkistävistä raskaushormoneista ei siis olekaan täyttä bullshittiä.
Kaksi kuukautta omaan laskettuun aikaan. En vieläkään hahmota ollenkaan, että minunkin käsivarsilleni tuupataan sitten joku huikea rääpäle. Hui ja huh.
Terveisiä Oolannista! Huhkitaan Kaisun Mondolle mahtavaa matkajuttua Ahvenanmaalta. Toki työskentelyn lomassa ollaan ostettu mätsäävät hajuvedet, jotka saavat meidät tuoksumaan lämpimältä puuvillalta (puhdas pyykki kuulostaa jotenkin paremmalta – mutta totuus taitaa kuitenkin olla huuhteluaine). Syöty kardemummapullia kenties hienoimmassa yöpaikassa, johon matkatoimittajan hommat ovat koskaan kuljettaneet. Pidetty aurinkolaseja aamusta iltaan koska koko ajan on kirkasta ja kuumaa ja annettu saaristotuleen tuivertaa tukkaa kohti taivasta.
Viimeinen yö käsillä, huomenna pääsee nuuhkimaan lapsensa naamaa ja kotiutumaan. Sekin on aina ihanata. Mutta kyä maar matkallakin elämä maistuu. Parempia kuvia ja perusteellisempia postauksia sitten Turkusesta käsin. Vi ses, vi hörs!
