Olen siinä mielessä tylsä tyyppi, että kaikista maailman keittiöistä Italian on kyllä läheisin. Franskan klassikot ja Jaappanin sushit eivät mitenkään pärjää tässä mittelössä. Eivätkä kyllä keitetyt potut ja ruskea kastikekaan, vaikka niitäkin yli kaiken rakastan.

Valmistin insalata capresen Jamie Oliverin tyyliin eli repimällä mozzarellan riekaleiksi ja pilkkomalla kirsikkatomaatit epäsäännöllisiksi. Ihan ohueksi viipaloitua kevätsipulia mukaan kanssa. Basilika muussattiin morttelissa öljyn, suolan ja pippurin kera. Melkein hihityttää Jamie-kliseiden määrä reseptissä: rustiikkinen repiminen ja mortteli, voi morjens. Mutta toimii. Lopputulos on ihan näköinen! Ja hyvä.

En kyllästy tomaatti-mozzarellasalaattiin koskaan. Jos et pidä kyseisestä ruokalajista, olet maistanut sitä huonoista tomaateista tai mozzarellasta valmistettuna. Ainoa oikea mozzarella on buffalomozzarella. Vinkki: Pirkan parhaat -sarjan buffalomozzarella on hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvää — niin yllättävää kuin se onkin! Rakenne on juuri oikea (sisältä pehmeä, miltei valuva) ja maku ihan taivaallinen.

Saku Tuomisen Basta! on yhtä kovassa käytössä kuin Jamie’s Italy. (Minähän en siis ymmärrä ihmisiä, jotka kokkaavat ilman reseptejä. Minun tekemäni ruoka on silloin aivan kamalaa paskaa, ihmeellisiä sekavia jujuttomia mössöjä. Sinänsä olen täysin lahjaton kokki.) Tomaattikastikkeen twisti oli tässä eräänä iltana reilu satsi raastettua inkivääriä. Nam. Mutta tietenkään ylipäätään mikään, mikä höystetään keolla basilikaa ja parmesaania, ei voi olla pahaa.

Oi Italia.