Joka päivä suunnittelen päivittäväni, ja joka päivä huomaan tekeväni vielä keskiyön kieppeillä töitä. Ja joka päivä lykkään lilyilyä taas päivällä eteenpäin. Mutta nyt on hetki aikaa! (Vinkki: hanki siipalle synttärilahjaksi lastenistuin fillariin. Et tule näkemään perhettäsi enää iltaisin, kun ne polkevat retkillään. Which is nice.)

Nyt on siis aikaa, mutta onko sanottavaa? En tiedä, jaksaisinko itsekään seurata blogia, joka sisältää vain loputtoman määrän kuvia keinuvista lapsista ja grillattavista syötävistä. Tämän takia ajattelinkin piristää teitä postauksella – ööööö – grillikutsuilta, joille tepsutimme eräänä helteisenä iltana.

Itse kemujen rilli oli häkellyttävän pieni huomioiden osallistujamäärän, mutta porrastettu kärvennys toimi mainiosti ja kun lisukkeetkin olivat priimaa, ateriassa ei ollut mitään moitittavaa. Paitsi se, että läksimme liian ajoissa kotiin ja missasimme jälkkärin, joka oli ollut tyrmäävän hyvää. Hmph.

Lapset viipottivat keinuissa, hiekkalaatikoilla ja jalkapallon perässä, mutta kiskaistiin takaisin pöydän ympärille taikasanalla ”MELONI”.

Nyt täytyy kyllä myöntää, että kesä on siinä vaiheessa, että olen aivan saatanan kyllästynyt grillaamiseen. Meidän kotipihalla grillaamiseen, mökillä grillaamiseen, kavereilla grillaamiseen, missä tahansa grillaamiseen! En vaan keksi enää mitään uutta, enkä halua enää yhtäkään makkaraa tai halloumisiivua sisuksiini.

Anteeksi, väitinkö juuri, etten halua halloumia sisuksiini? Ampukaa minut.