Kirjoitin vuosi sitten niin kattavan äitiystilityksen, että uuvuttaa vieläkin. Säästän teidät tänä vuonna.

Napakkana vuosiraporttina kerrottakoon, että äitiys on koko ajan kivempaa. Tämä on yksilöllistä, mutta minä tunnen suurempaa yhteyttä lapseen, jonka kanssa voi kikattaa ja kommunikoida kuin pieneen, avuttomaan, symbioosia kirkuvaan nyyttiin. Somiahan nekin ovat, mutta kaltaiselleni suorittajalle liian vaativia ja ahdistavia. Tässä vaiheessa voisi taas palauttaa mieleensä, että sellainen on alle puolen vuoden päästä taas tulossa…

Tämä raskaus on tosiaan mennyt toistaiseksi itseltäni aika ohi. Nyt pysähdyn pariksi minuutiksi fiilistelemään sitä, että Sulo-Sulpukan lisäksi olen äiti jo jollekin mahassa polskivalle möhkäleellekin. Mama lavs jyy (ainakin vähitellen), mahabeibi!

Googlen kuvahaun perusteella se jättipäinen kaiffari sisälläni näyttäisi nyt suunnilleen tältä. (Ja paljon muultakin, älkää hyvät ihmiset menkö googlettamaan mitään sanan ”sikiö” sisältävää! Tämä vinkki on äitienpäivälahjani koko kansakunnalle.)

Tjaa-a, onkohan sisälläni muka jotain tuon näköistä? Ainakin sieltä on tullut jotain tämän näköistä. Siitä olen varma.