Elämänkumppanini ikuinen unelma, oma vene, toteutui viimein. Haluaisin kovasti kertoa, että veneemme on tuo pramea, korkeakiiltoinen alus aurinkokannen kera tuossa takana. Mutta ei se ole, se on tuo 80-lukulainen, kusisenväriseksi kulunut, hellyttävä rääpäle. Mutta sillä pääsee mökille vartissa (vrt. yli tunti lankomiehen nostalgisella putputtajalla). Menee muuten lujaa. Emme ole veneilijöitä, vaan mökkeilijöitä — paattimme ainoa funktio on kuljettaa meidät sutjakasti saaristomajaamme. Siitä tuore perheenjäsenemme tiettävästi suoriutuu.

Ei sillä, että koskaan olisin ollut vielä kyydissä tai edes nähnyt livenä koko purnukkaa. Tämä on ihan Aleksin proggis, johon en pistänyt senttiäkään rahaani tai aikaani. Pian surautetaan ensi kertaa koko joukolla Peipposeen pesimään. Sitten minäkin pääsen luomaan suhdetta tuohon venhoon.

Se nimettiin Neil Youngin kaunihin levyn mukaan Zumaksi. Tervetuloa elämäämme, Zumppuliini.