Uutispommi. Kai se on vähitellen uskottava.

Pikakelaus ystävänpäivään: olen lähdössä Lilyn 1-vuotissynttäreille ja Helsingin-junaan, kun päätän tehdä työhuoneen vessassa äkkiä raskaustestin. Kaksi viivaa, oi kyllä. Parahdan ääneen tyypilliseen ladylike-tapaani: ”ei saatanan vittu ei voi olla”. Lähdin kyllä Lilya juhlimaan, mutta mielihalujeni vastaisesti en kiskonut kemuissa lasikaupalla skumppaa, vaan lahjoitin sen nimellisen tervetuliaismaljankin Terhille (jolle oli pakko kertoa heti, koska ei vain ole yhtäkään muuta syytä, jonka johdosta jättäisin ilmaisen viinan juomatta). Myös samoissa juhlissa treffaamani Matti-tuttu kertoi myöhemmin tajuneensa heti, kun näki vesilasin käsissäni. (Olenko näin juoppo? Ei tarvitse vastata: kyllä olen.)

Mahassani muhiva toinen lapsemme ei kylläkään ollut vahinko, kuten ensimmäinen. Hormonikierukka ongittiin ulos ennen vuodenvaihdetta, mutta sovimme painokkaasti, että ei mitään vauvantekotalkoita. Vaikea oli silti olla ajattelematta, milloin mahdollinen ovulaatio voisi olla. On ne niin jänniä juttuja. Mutta tiesin silti matikkafaktat: kussakin kierrossa on vain 20-25% mahdollisuus hedelmöittyä. Kyllähän tässä saa rauhassa juhlia ja juopotella seuraavat puoli vuotta.

Niinpä vissiin. Välitön tärppi ja bäm, tiineenä ollaan. Helöy, kuohuviinitön kesä & kaamos kiljuvan kakaran kera. Sulon ekat kuukaudet olivat yhtä helvettiä, joten en ole erityisen toiveikas. Onneksi vauvat ovat vauvoja vain vuoden ja sitten niistä tulee mahtitaaperoita. Nyt aikaperspektiivi on erilainen: tietää, että se vuosi hujahtaa lopulta nopeasti, vaikka välillä jokainen sekuntikin on liian pitkä. Ja ehkä sitä osaa ottaa rennommin nyt. Siihen ajatukseen tarraan. En voi siis väittää kelluvani missään pumpulisessa vauvaunelmapilvessä. En vain ole sellainen.

Toki olen jännityksissäni ja tohkeissani ja vesisilmäinen, kun katselen ultramonitorista venkoilevaa pienokaista pikkuisine raajoineen. Onhan se vaan ihmeellistä kuitenkin.

Meille tulee vauva, joku ihminen! Tervetuloa vaan!

Pakollinen disclaimer: Alkumetreillähän tässä ollaan. Tuttavapiirissä on äskettäinkin sattunut kaikenmoista. Ei sitä koskaan tiedä. Mutta parasta toivoen. En ole salailijatyyppiä.